Reputin tentin

Alkukesästä kerroin, kuinka suoritan oikeustieteiden opintoja modernisti monimuotoetämonialaopintoina. Nolona tunnustan nyt, että vesioikeuden opinnoissa reputin pahemman kerran.

Teimme puoliskon kanssa yhdessä asiallisen ruoppausilmoituksen Pohjois-Karjalan Ely-keskukseen. Sähköiselle ilmoituskaavakkeelle kuljettiin aluehallintoviraston sivujen kautta, joten alkukesästä saatoin väittää ilmoituksen menevän AVI:lle. Matkan varrella opin kyllä, että maksuton iilmoitus tehdään Ely-keskukselle ja heidän päätöksestään mahdollisesti tehtävän maksullisen valituksen osoite puolestaan on AVI.

Ruoppausilmoitukseen tarvittiin lupa vesialueen eli kalastuskunnan nokkamieheltä. Siihen tarvittiin rajanaapureiden naapurikuulemiset tonttinumeroineen ja alllekirjoituksineen. Liitteeksi tarvittiin valokuvia ja piirroksia rannasta ennen ruoppausta ja suunnitelmakuvia rannasta ruoppauksen jäkeen. Ruopattavan liejun määrä piti arvioida pinta-aloina ja tilavuuksina. Liejun läjityksen paikka oli kaavailtava samoin jotakuinkin tarkalleen ja jetsulleen. Kaikesta tuosta ja hakemuskaavakkeen kirjoittamisesta selvisimme ihan kunnialla. Odottelimme siis Ely-keskuksen päätöstä luvatun kolmenkymmenen päivän käsittelyajan aivan luottavaisin mielin.

Tänään, 35 päivää ilmoituksen jättämisestä, saimme vihdoin päätöksen. Lampi on pieni,  alle hehtaarin kokoinen. Ilmakuvasta katsoen viranomaisen mukaan lammen pinta-ala on noin 0,95 hehtaaria. Tilavuutta ei kysytty. Mielelläni olisin kertonut, että jo laiturin päässä on syvyyttä pari metriä ja kepillä merkityssä lammen syvimmässä kohdassa on meille kerrottu vettä olevan peräti 14 metriä – itse emme ole uskaltautuneet sukeltaen tarkistamaan. Ilmakuvan perusteella Jessolanlampi on kuulemma myös  luonnontilainen. Näihin syihin ja vesilain toisen luvun 11. pykälään perustuen lampi on näin ollen Pohjois-Karjalassa rauhoitettu. En tiedä miten lie muualla! Ruoppausta ei sallita. Päätökseen saa hakea poikkeuslupaa Itä-Suomen Aluehallintovirastosta. Maksusta. Pitkällä käsittelyajalla. Ilman takeita tuloksesta.

Kerroin Ely-keskuksen virkamiehelle, että eräs – nyt jo edesmennyt – lammen osakas on padonnut laskuojan ja rannat ovat sitä kautta soistuneet, joten lampi ei nähdäkseni ole luonnontilainen. Kerroin myös, että lammen kahdella muulla kesämökillä vastaavat uimarannan parannustoimet on tehty ja näkisin näin ollen, että meillä olisi yhtä lailla oikeus rannan parantamiseen. Turhaa olivat reklamointini. Laskuojan patoamisesta on muka niin kauan, että lammen voi katsoa olevan jo ”luonnontilaisen kaltainen” ja naapurithan ovat tehneet rantaremonttinsa ennen vesilakia.

Pitkään aikaan ei olekaan verenpaine kihonnut yhtälailla huippulukemiin, sydän hakannut siksakkkia, saati vieläpä polvet lyöneet samanaikaisesti setsuuria. Jatkossa käytän voimasanoinani terhakkaita sanoja ”ruoppauslupa”, ”elykeskus” ja ”aluehallintovirasto”.