Soppakuuri

Meillä ollaan nyt soppakuurilla tai millä lie 5/2:lla – lääkärin määräyksestä. Lääkäri muistutti painon pudotuksen tärkeydestä, mutta minähän sen soppakuurin keksin. Tulin ensin sanoneeksi sanan ”soppakuuri” ja mietin sisällöt vasta sitten. Lyhykäisyydessään se menee niin, että arkiviikolla syödään pelkkiä keittoruokia ja viikonloppuna saadaan vähän kiinteämpääkin evästä, joten siitä meidän versiomme 5/2:sta.

Tämähän ei toden totta ole ensimmäinen kerta kun meillä ollaan kuurilla/ kevennetään/ laihdutetaan/ pudotetaan painoa/ ”pantataan”. Meillä ollaan tässä lajissa sen sortin mestareita, että temput kyllä tiedetään. Painoa on pudotettu puoliskon kanssa yhteensä varmaankin enemmän kuin sata kiloa. Valitettavasti kilot tahtovat vain tulla aina takaisin – korkojen kanssa.

Meillä on pari ihan tiedettyä ruokavirhettä, jotka nyt soppakuurilaisena korjaantuvat helposti. Toivottavasti korjausliikkeet jäävät jo tällä kertaa tavaksi. Minulle nimittäin aamupalan syöminen on ollut vaikeaa. Vuosikaudet olen lähtenyt töihin juotuani kupillisen teetä ja napattuani verenpainelääkkeen. Koulussa olen syönyt kevyen eväslounaan. Arvaahan sen, että iltapuolella kotona on sitten pitänyt pumpata evästä enemmän kuin on terveellistä. Siispä se meidän toinen ruokavirheemme on ollut tuhti iltapala.

Nyt aloitamme päivän Elovena-kaurapuurolla. Eikä millään mikrossa keitettävällä pikapuurolla, vaan ihan oikealla isoista hiutaleista kattilassa keitetetyllä puurolla. Puuron saa meillä syödä voisilmän kanssa. Puurosta tulee vatsaan niin hyvä ja lämpöinen olo, etten ymmärrä, miksei tämä ole ollut minulla tapana aina.

Lounaaksi meillä on jotain keittoa. Emme siis ole millään yhden sopan kuurilla – vaikkapa kaalisoppadieetillä. Poimin jääkaapin oveen koostamastani keittovaihtoehtojen listasta joka päivä jonkun sopan.  Tuota soppaa valmistan jo edellisenä iltana niin, että minä voin ottaa sitä rasiassa työpaikkalounaaksi ja puolisko saa herkutella samalla keitolla kotona.

Iltaruoaksi meillä on niin ikään soppaa. Ei samaa, mitä lounaalla, vaan ehkäpä jo seuraavan päivän keiton maistiaiset tai edellispäivän jämät. Tällä ”iltasella” saatamme ottaa oheen palan taikka kaksi ruisleipää – sopan täydennykseksi ja ettei leivän syönti vallan pääse unohtumaan.

Iltapalaksi syömme marjasoppaa. Sellaista vähällä sokerilla tehtyä, mukista juotavaa marjakeittoa. Mikäs on marjasoppaa keitellessä, kun arkkupakastin on täynnä metsän ja pellon antimia Pohjois-Karjalasta. Marjasopassakin on vaihtoehtoja. Voin keitellä mustikkasoppaa, mustikka-mansikkasoppaa, kuningatarsoppaa ja väliin virkistykseksi vaikkapa puolukkakiisseliä. Omasta mielestäni parasta tässä kotikutoisessa soppakuurissa on juuri tämä iltapala. Ison marjasoppamukillisen jälkeen, vatsa uskoo olevansa kylläinen ja uni tulee helposti. Aamulla sen sijaan on niin nälkä, että ensimmäinen ajatus on kaurapuuro. Kas, ruokarytmi oikeni kuin itsestään!