Mitä viikko meille opetti

Tässä rauhanajan suurimmassa kriisissä tai eräänlaisessa maailmanlaajuisessa ihmiskokeessa on ollut monta silmiä avaavaa ja opittavaa asiaa. Viikko oli kaiken uuden, pelottavan ja ahdistavan informaation ja uuden, erilaisen työskentelytavan opettelun vuoksi uuvuttava.

Koronaa on sanottu rauhan ajan suurimmaksi kriisiksi. Tämän ajan maailmanlaajuisen liikehtimisen vuoksi tauti leviää ennennäkemätöntä vauhtia. Tuliko virus Italian Bergamoon lentomatkustajien mukana Kiinasta? Bergamosta lennettiin Suomeenkin ihan viime hetkiin saakka. Paikka on meillä tunnettu halpalentoyhtiöiden käyttämänä kenttänä. Kriisinhallintaa on opeteltu nyt joitakin viikkoja Euroopassa. Maa toisensa perään on tiedostanut tilanteeseen sisältyvät riskit ja sulkenut rajansa. Maa toisensa perään on rajoittanut kansalaistensa joukkotapaamisia ja liikkumista. Ihmiskoe tämä on siinä mielessä, että koskaan ennen ei viruksen vuoksi ole tehty näin mittavia toimia. Nähtäväksi jää, ovatko toimet oikea-aikaiset ja riittävän järeät.

Tällä viikolla me suomalaiset olemme oppineet, että kylläpä vain voi tavara mennä kaupoista aika vähiin, kun kaikki keräävät varmuusvarastoja yhtä aikaa. Oppi on varmasti ollut sekin, että kotimaisen elintarviketuotannon olemassaolo ja riittävä laajuus on turvattava jatkossakin. Lihaa, maitotuotteita ja leipää on saatava lyhyitä kotimaisia ketjuja pitkin, eikä rekkarahtina Euroopasta, vaikka jonkun sentin halvemmaksi jäisikin. Oppi on ollut sekin, ettei tänäkään päivänä ole tyhmää säilöä ruokaa maalaistalonemäntämentaliteetilla kotipakkaseen ja kuivakaappiin. Siinähän se kotivara sitten on, eikä tilanteen tullen ole kiirettä hamstrata ja kantaa paniikissa kauppaan viimeisiä ropojaan.

Meille opettajille on ollut huikea haaste ja iso oppimiskokemus, kun olemme kukin tahollamme miettineet, kuinka kontaktilajiksi luulemamme työ muokataan etätyöolosuhteisiin sopivaksi. Yhtä yhteistä ennakkosuunnitelmaa ei ollut ja pyörää keksittiin uusiksi siellä sun täällä. Nopeasti oli selvää, että jokainen oppilas saadaan pidettyä työn touhussa ja erilaisen oppimisen imussa matkan päästäkin. Onhan meillä siihen tarvittava teknologia ja laitteet. Nyt sitten tarpeen tullen otettiin digiloikka ja ryhdyttiin käyttämään tekniikan suomia mahdollisuuksia.

Meitä suomalaisia ei ole kehuttu erityisen lämpimiksi ja läheisiksi ihmisiksi. Pidämme jo luonnostaan välimatkaa ja välttelemme poskisuudelmia. Meille parin metrin etäisyyden ottaminen kanssakulkijoihin on varmaan ollut helpompaa kuin eteläeurooppalaisille. Silti on ollut ilahduttavaa, miten meillä Suomessa on virinnyt vanhan hyvän ajan välittämisen kulttuuria. Naapurin postilaatikkoon on laiteltu lappuja ja tarjottu kauppa-apua, ravintolat ja taksiyritykset ovat tarjonneet edullista koululounaan korvaavaa evästä kotiopetuksessa oleville, eiköhän vain liene äänipuhelujakin soitettu aiempaa enemmän ja samalla tarkistettu sukulaisten vointia.

Sympaattisimmasta päästä viikon oppeja oli koulujen oppilaille ja opettajille jakama ohjeistus etätyössä toimimiseksi. Ohjeet alkoivat alkoivat muistutuksella rutiinien tärkeydestä; ”syö hyvä aamupala, vaihda yöasu päivävaatteisiin ja tee pieni liikuntahetki...”

Pidetäänpä lähimmäisistä huolta ja pidetään mahdollisuuksien mukaan kiinni turvallisista arjen rutiineista!