Rajat kiinni

Kuluneella viikolla olen alkanut ymmärtää toisen maailmansodan kuvioita uudella tavalla. Olen aina ihmetellyt, miten esimerkiksi juutalaiset suostuivat sosiaalisen elämän rajoittamiseen ja lopulta ahtaisiin ghettoihin sulkemiseen. Nyt huomaan, että kyllä vahvakin ihminen taipuu ja alistuu, kun rajoittaminen tapahtuu asteittain ja kun vastassa on riittävän pelottava vastustaja.

Tämä korona ei taidakaan olla mikään ”pöpö”, vaan vastassamme on varsinainen ”hirmuhallitsija”, joka pistää kansat polvilleen siellä sun täällä, määrää meidät kotiarestiin ja rajoittaa elämämme Uudenmaan kokoiseen ghettoon. Tuostakin vielä viikko sitten aivan uskomattomalta tuntuneesta rajoituksesta tuli muutaman nuijan kopautuksen jälkeen totista totta. Tännehän jäätiin, eristyksiin sukulaisista - ja Datšasta.

Vähän samaan tapaan kuin Puolan vainotut, me koronon kiusaamatkin yritämme turvata sijoituksiamme ja varustella rajoitusten säätelemää elämäämme mukavammaksi. Pankit ovat saaneet ennennäkemättömän määrän lainajärjestely- ja lisälainapyyntöjä. Olisihan toki helpompi olla karanteenissa, jos voisi olla vailla huolta yritys- tai asuntolainan lyhentämisestä.

Meilläkin on tehty järjestelyjä sosiaalisen eristyneisyyden aikakautta ajatellen ja talven aikana tehtyjen mökkisuunnitelmien toteuttamiseen pyrkien. Olimme hankkineet talven mittaan yhtä ja toista tarviketta, joista oli ajatus rakennella kevään tullen mökkiunelmaamme eteenpäin. Suunnitelmat piti laittaa yhdessä yössä uusiksi, kun ymmärsimme, että todellakin jäämme tiesulun taakse ja Ahvenkoskelta ei Pohjois-Karjalan suuntaan hetkeen ajella. Rymistelimme Lohjalle illan hämärtyessä pakettiauton ja peräkärryn kanssa hakemaan tilaamamme puuceitä. Kyllä monikossa -  puuceet oli tilattu meille ja mökkinaapurille. Yön tunteina lavalle lastattiin vielä takkasydän, maalia ja työkaluja. Niine hyvineen suuntasi puolisko Datšalle tavarakuorman vientiin. Hän ehti takaisin kotiin juuri ennen tiesulkua. Onneksi mökki on kotiseudulla ja meillä on siellä vielä tuttuja riuskoja ikätovereita, joita saatamme kysellä rakennusavuksi. Tuumimme, että voihan tämän ajatella niinkin, että kiva, kun joku toinen hikoilee uunin purkamisen ja saunan siirron kimpussa. Toivottavasti vaan muistavat dokumentoida joka vaiheen ja pitävät meidät ajan tasalla etenemisestä, vaikka What´s appin välityksellä.

Sukuloinnit - pääsiäisvisiitti ja äitienpäivähuomiointi – pitää nyt hoitaa toisin. Iltalehdessä neuvottiin, että viimeistään nyt on aika opetella kännykän videopuhelukäyttö. Äidin pitäisi kyllä ennen videopuhelua käväistä puhelinkaupassa. Ai niin, mutta hänhän on jo yli 70-vuotias, joten kauppaan ei parane lähteä… Vielä tässä on opettelemista, ennen kuin kaiken oikein hoksaa!

Jokainen suomalainen on miettinyt asioita kohdaltaan ja viikossa taisi kaikki tulla uudelleen mietityksi.  Kauppojen oville ilmestyivät käsidesit, irtopullat sujahtivat pusseihin. Kokoukset ja palaverit siirtyivät Skypeen, Teamsiin ja Caverioniin. Jumalanpalvelukset ja konsertit siirtyivät nettiin nekin. Viimeisimmänkin mohikaanin on varmaan kohta opittava kuuntelemaan iltakirja äänikirjana jostain appista ilman kirjan lehteilemisen mahdollisuutta.

Omasta ja lähimmäisen mielenvirkeydestä huolen pitäminen on nyt ykkösasia. Iloitaan aurinkoisista kevätpäivistä!