Miten maailma muuttui viikossa

Havahduin miettimään, miten voimakas vaikutus koronapöpöllä onkaan ollut. Maailma näyttää nyt aivan erilaiselta kuin viikko sitten.

Viikko sitten ei epäilyttänyt yhtään, kun teimme lähtöä Ikeaan. Toki pesimme käsiä hämähämähäkki-laulun säkeistön laulamisen ajan ja toki käytimme linjaston päähän varattua käsidesiä, mutta emme säikkyneet ihmismääriä. Tänä viikonloppuna Ikea ja väenpaljous eivät olisi houkuttaneet lainkaan.

Viikko sitten ajattelin, että koronapuheessa on paljon liioittelun tuntua. Ajattelin, että joka talvihan meillä ja maailmalla kiertää joku influenssa – miksi tästä nyt on käyty vouhkaamaan. Nyt jo luulen, että kyseessä on tosiaan joku iso paha, josta meille ei kenties uskalleta kertoa kaikkea. Mitä meiltä oikein salataan?

Viikko sitten turvatoimet altistuneiden karanteeniin laittamisineen tuntuivat turhan järeiltä. Mietin, miksi yhden sairastuneen ympäriltä laitettiin kotikaranteeniin kymmeniä, jopa liki sata ihmistä. Nyt mietin kurkun kipeytyessä ja äänen käheytyessä, että lienee varmempi jäädä suosiolla kotiin potemaan, etten vain tartuta ketään. Niin ja ettei vain kukaan pelkää, että levitän tuota vaarallisenkuuloista tautia. Sittenkin, vaikka itse pohdin, että mistä sen muka olisin saanut. Ellen sitten sieltä Ikeasta!

Viikko sitten ihmettelin, miten osuikin niin, että kouluväki toi tautia ulkomailta. Pian kyllä ymmärsin, että koulujen hiihtoloma-aikaan oli tietenkin tehty lomareissuja Italian Alpeille ja saatu pöpö matkaan sieltä. Nyt pidän koulua melkoisena pöpöjenvaihtopaikkana. Alan jo pikku hiljaa toivoa, että päätös koulujen sulkemisesta uskallettaisiin tehdä meilläkin. Ylioppilaskirjoitusten tahdin tiivistäminen ja kahden viikon kirjoituspäivien kerääminen yhdelle viikolle on toki jo järeä toimi tautihuippua odotellessa. Jossain lienee siis laskettu, että viikko voidaan vielä pärjätä, mutta sitten kun yo-kirjoitukset on saatu tehtyä, voidaan ryhtyä järeämpiin toimiin.

Viikko sitten pidin itseäni  ja perhettäni perusterveenä porukkana. Nyt huomaan meidän kuuluvan riskiryhmään. Onhan puoliskolla sydänsairaus ja keuhkosairaus ja esikoisellakin astma. Itse asiassa minäkin olen keuhkokuumeen sairastettuani huomannut joka pöpön löytävän suorinta tietä keuhkoihin.

Viikko sitten suunnittelin kovaa kyytiä ohjaamani lapsiryhmän kevätesitystä ja palkintoretkeä. Hahmottelin käsiohjelmaa ja puffettijärjestelyjä. Eilen peruin huoltajien myötävaikutuksella molemmat. Johan koulut olivat tätä ennen peruneet konserttitapahtumat ja kevätretkensä. Varotoimena moni kuntosali, teatteri ja muu joukkojen kokoaja oli perunut kevätkauden tarjontansa. Kotikaupunkimme on ilmoittanut, ettei järjestä yli 50 hengen tapahtumia. Käytännössä kaikki isot urheilutapahtumat on peruttu viimeistään kuluneen viikon aikana. Jääkiekko, salibandy, formulat ja muut hiihtelyt ovat tauolla, katkolla tai muuten vain peruttuna.

Viikko sitten ihmiset uskalsivat vielä lähteä matkoille. Viikon kuluessa yhä useampi maa on laittanut rajansa kiinni ja lennot ja laivamatkat toimivat enää kovin rajoitetusti. Moni on ollut pulassa, koska suunniteltu paluulento on peruttu ja korvaavan yhteyden hakemiseen on tärväytynyt loma-aikaa.

Ja lopulta – ihmettelen, muuttuiko maailma tosiaan, vai muuttuiko vain minun ajatteluni maailmaa mullistavasta pöpöstä.