Mielikuvamatkailua

”Nyt. Ei ole. Aika. Matkustaa. Ulkomaille.” Noin sanoo Sanna ja noin sen ajattelee aika moni ihan itsekin. Eiköhän vaan kotimaassa, tutuissa ja aika pienissä piireissä pyöriminen ole nyt sitä parasta terveysturvallisuutta. Näin sen meille vakuuttavat myös valtion terveysviranomaiset.

Kroonisesti reissukärpäsen pahasti puraisema puoliskokin on pysytellyt kotimaassa ”männä vuoden” joulukuun alkupuolelta saakka. Okei - vuodenvaihteen molemmin puolin oli ensin sairaslomaa, mutta sittenhän se paukahti päälle tämä ylikansallinen reissurajoite. Paikoitellen on puoliskolla ollut jonkinasteisia vieroitusoireita, sillä entinen tahti on ollut 10-15 ulkomaanreissupäivää kuukaudessa. Suuntana olivat  vaihtelevasti Venäjä, Viro, Latvia, Liettua ja Puola. Laskin, että tämän yhdeksän kuukauden omaehtoisen kotimaan karanteenin aikana olisi puolisko entisessä todellisuudessa saanut viilettää suunnilleen satakunta päivää reissun päällä. Tässä uudessa maailmassa asiat hoituvat sähköpostitse, ihan ilman kaupan sinetöivää kädenpuristusta - jopa suomalais-slaavilaisessa kaupankäynnissä. Mutta silti vieroitusoireet nostavat toisinaan pientä matkakuumetta ja kaukokaipuuta.

Minä en ole puoliskon ”kotimaan arestista” yhtään pahoillani. Päinvastoin! Enpähän tarvitse jännittää pitkin Baltian teitä viilettävän matkalaisen puolesta, enkä odotella ja odotella reissaajaa maailmalta kotiin. Sitä kuuluisaa ”yhteistä aikaa” on nyt ollut tarjolla aiempaa enemmän. Ja yhteisen ajan viettäminen kotona taikka mökillä on ollut mukavaa.

Onneksi on joskus voitu matkustaa. Nyt on pahimpaan reissunälkään on voitu sentään tehdä mielikuvamatkoja. Elokuisen lämmin ja pimeä ilta vei meidät mielikuvissa Kanarialle. Todellisuudessa olimme lammen rannalla Pohjois-Karjalassa, mutta hellepäivän jälkeisenä pimeänä iltana, sirkkojen sirittäessä sananjalikossa ja läheisen puhelinmaston punaisten valojen valaistessa seutua ei ollut konsti eikä mikään kuvitella itseään uima-altaan äärelle Kanarialaisen bungalovin terassille. Toisinaan  matkatunnelmaan voi virittäytyä katsomalla matka-aiheista elokuvaa. Idän pikajuna tuo etsimättä mieleen parin vuoden takaisen interrail-reissun itäisessä Euroopassa. Eipä sinnekään tänä kuluneena kesänä olisi ollut mitään asiaa – Romaniaan, Bulgariaan ja Balkanille. Ihan pahimmiksi tautipaikoiksi tunnutaan nyt vuoden 2020 elokuulla nuo tienoot luokiteltavan. Tuskin on niihin turkasen täysiin paikallisjuniin millään tempulla saatu aikaiseksi turvavälejä, tokko edes käsidesijakelua!? Uskon, että moni pääsee mielikuvamatkalle ruoan kautta. Etnisestä ravintolasta haettu tai itse ulkomaiden makumaailmaa tavoitellen kokattu ruoka voi makumuiston kautta hyvinkin lennättää mielikuvamatkalle kaukomaille. Aasialaista ruokaa wokissa kokkaillen saattaa päästä pikamatkalle vaikka Thaimaahan saakka.

Facebookissa kiersi keväällä hyvällä huumorilla tehty vitsivideo. Siinä mieshenkilö kiskoi matkalaukkua satamista tutunnäköisellä kävelyhihnalla. Kun kamera hiukan siirtyi, nähtiin että eipä siinä laivarannassa oltukaan, vaan ihan vaan kotimallisella juoksumatolla matkan tekoa kuivaharjoittelemassa. Niin epätoivoiseksi ei ole matkustamattomuus tehnyt vielä puoliskoakaan, että olisi lähtenyt juoksumattoa kirpparilta etsimään – vain päästäkseen vetämään mustaa Muumi-matkalaukkuaan.