Tähän on taas tultu. Kolmen kuukauden ajan on saatu viiletellä värikkäissä kevythelmaisissa mekkosissa ja paljain varpain tai crockseissa. Sitten tuli se päivä, jolloin piti pukea töihin lähtiessä mekon sijaan farkut jalkaan. Illan tullen tuntui tarpeelliselta etsiä vaatekaapin sukkakorista yöksi jalkaan oikeat lämpöiset villasukat. Samaan aikaan alkoivat kynttilät houkuttaa ja niitä teki mieli sytytellä sinne sun tänne sisällä ja viritellä valotuikkuja myös ulkolyhtyihin tuikkimaan. Ihan pian tunnutaan oltavan tilanteessa, että takan vetoa päästään testaamaan ja käynnistelemään uutta lämmityskautta mökkipaikkakunnan kuivilla koivuhaloilla - samalla on ilmalämpöpumpun viilennystoiminnon tarve taas tältä kesäsesongilta ohi.
Yhtään ei tämä muutos kesästä syyskauteen tunnu pahalta taikka haikealta. Kesä on takana ja nyt on syksyn aika. Syksy on vuorollaan ja ajallaan oikein tervetullut. Syksyn iltojen pimeys tuntuu turvalliselta ja lämpimältä kuin villashaali. Sisään saa jäädä ikään kuin ”luvan perästä”. Pienet kynttilöiden valotuikut ulkona ja sisällä ilahduttavat mieltä ja tuntuvat taas valoisan kesän jälkeen niin uusilta ja herttaisilta. Syksyn värikkäät lehdet ja kuulakkaat pienen pakkasen päivät ovat juhlallisentuntuisia ja elämyksellisiä.
Aina syksyllä mietin, miten kovin lyhyt on se matka, joka kivikauden keräilytaloudesta on tänne 2020-luvulle tultaessa kuljettu. Sienet ja marjat ovat sellaisia aarteita, että tämän supersatokesän kääntyessä syksyksi harkitsen jo kolmannen pakastimen hankkimista kotiin ennen riistalihojen ostoaikaa. Tarvetta selvästikin on, sillä mökkipakastimesta ei vielä ole voitu ottaa töpseliä irti seinästä, koska kaikki sinne keräilty ei vielä sovi kotipakastimiin.
No okei – myönnän, että onhan syksyssä jotain vastenmielistäkin. Nimittäin hirvikärpäset. Sieniretkellä saattaa joutua tosiaankin punnitsemaan hyötyjen suhdetta haittoihin ja miettimään, onko viisitoista mustatorvisientä kahdeksan päästä poimitun hirvikärpäsen ja niiden aiheuttamien puremien väärti?!
Syksyn sateet ja myrskyt sen sijaan eivät minua haittaa. Nautin sateesta kuivin varpain keltaiset kumpparit jalassa. Nautin myrskystäkin, jos saan olla sisällä ja katsella kynttilänvaloa ja takkatulen loimua.
Kesän touhut ovat olleet paljolti ulkoaktiviteetteja – erilaisia mökkipihan rakennusprojekteja ja marjastusta. Nyt tuntuu mukavalta asettua iltaisin sisään ja käpertyä sohvannurkkaan. Sukkapuikot on jo kaivettu esille ja hankittu uusia villalankoja ja onpa jo etsitty uusia sukkamallejakin, niin ettei tarvitse samoja vanhoja kuoseja värkätä.
Arvelen kirjoittaneeni jonkinmoisen tervetulotoivotuksen vuorollaan jokaiselle vuodenajalle. Eikös niin pidä ollakin? Ihanaa, että saamme yhä, vaikka ilmastonmuutos jyllää ja tekee tuhojaan, nauttia neljästä vuodenajasta – jos nyt ei joka vuosi niin ainakin toisinaan! Tervetuloa syksy!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti