Datšalta huvilan rappusille

 

Aivan pian on kulunut kaksi vuotta siitä, kun ostimme Datšan – tuon kymmenen kilometriä Pohjois-Karjalan rajalta kuutostietä pohjoiseen sijaitsevan lammenrantapaikan. Kaksi vuotta olemme rahdanneet sinne tavaraa kahdella autolla. Nyt siellä alkaa olla kaikki elämiseen tarvittava ja mökille voi lähteä helposti, vaikka suoraan töistä. Ainakin, jos kurvaa matkalla jonkun S-marketin kautta ja hankkii täydennystä jääkaappiin.

 

 Ostaessamme paikan tiesimme, että talo myytiin meille ’purkukuntoisena’ - vailla reklamaatio-oikeutta - ja hinta oli laskettu vain tontille ja puustolle. Aika pian ymmärsimme, että talo ei sittenkään ollut aivan laho - sen rappuset vain.

 

Kahden vuoden tontilla pyörimisen jälkeen, on Jessolassa tapahtunut paljon. Ilmanvaihto tontilla on tehostunut puiden kaatamisen myötä ja sitä kautta itikoiden määrä on vähentynyt aivan radikaalisti. Vuoden 1950 mallinen hailakanvihreä talo on saanut valkoisen maalikerroksen sekä ulko- että sisäpinnalle. Pihan kivet ja kannot on kaivettu pois ja kuopat täytetty. Tätä nykyä sepelöityyn pihaan voi ajaa melko matalallakin autolla pelkäämättä öljypohjan vaurioitumista. Kaksi tontin kolmesta saunasta on hävitetty ja se kolmaskin on saanut uuden olopaikan entisen, meidän mielestämme oikein sijoitetun, rantasaunan paikalla.

 

Vuosi sitten kesällä haimme mökkilammen rannalle ruoppauslupaa. Posti toi syksyn tullen Pohjois-Karjalan Ely-keskukselta täystyrmäyksen hakemuksellemme. Meille kerrottiin, että pohjoiskarjalaisen alle hehtaarin kokoisen lammen rannalle ei ruoppauslupia myönnetä. Puoliskopa se sitten nokkelana ja vihmeränä ihmisenä hoksasi, että Ely-keskuksen päätökseen kannattaa tyytyä ja rakentaa mieluummin saunan terassi lammen rannan pehmeikön päälle. Siten säilytämme metsäluontoa samalla kun blokkaamme hetteikkönäkymää omalta silmältämme ja mahdollistamme tontin maksimaalisen hyötykäytön.

 

Tänä kesänä rakensimme Datšalle saunan terassin lisäksi myös uudet ulkoportaat tuvalle. Kerroinkin projektista siinä yhteydessä, kun pohdin kotitalousvähennyksen käyttämisen yrityksiä mökkipaikkakunnalla. Portaat valmistuivat elokuun lopulla ja kaikki niissä on viimeisen päälle kohdallaan – niin ”nousu”, ”etenemä” kuin kaiteetkin. Ja varsinkin ne kaiteet! Porras nousee vajaan 14 cm ja vie samalla 33 cm eteenpäin. Sen verran jaksaa vanhankin jalka nousta – eikähän tässä nuorentumassa olla todellakaan! Puolisko osasi suunnitella rapun yhteyteen toiveeni mukaisen, lammelle päin katselun mahdollistavan aamukahviterassin. Kaiteet tässä kuistissa ovat somat kuin Prinsessa Ruusus -sadusta lainatut. Eräs kaverini kommentoikin uusien rappujen kuvaa puhumalla ”pehmustetusta aamukahviaitiosta”. Tämän aamukahvikuistin sisältävän portaikon myötä taisimme siirtyä Datšalta huvilan rappusille. Itse talohan ei uudistunut eikä sen lievä ominaishaju rappuremontilla poistunut, mutta kesän remontit ovat tuoneet rakkaan Datšamme lähemmäs huvilakulttuuria – ainakin rappusten osalta. Ulkotiloja oleskeluun alkaa olla, vaikka vielä ei juuri ole töiltä paljon ehditty oleskelusta nauttimaan. Polttopuupuuhaa ja ensi kesän rakentamisten pohjustusta riittää vielä syksyisiksi viikonlopuiksi. Tätä nykyä puhumme kuitenkin Datšan sijaan jo mökistä, mikä sekin kuvastaa tason nousua mielessämme.