Tuntuu olevan aivan pakko palata teemaan, jonka jo luulin jättäneeeni taakse. Tämä tautinen aika kumminkin vain jatkuu ja jatkuu - ja asia pyörii mielessä. Musiikissa ja kuvataiteessa puhutaan joskus ”teemasta ja muunnelmasta”. Silloin esitetään ensin varsinainen teos, eli teema, jota sitten jatkossa varioidaan eri tavoin.
Tämä korona käyttäytyy samaan tapaan; keväällä esitettiin uuden maailmanlaajuisen taudin teema ja nyt ovat vuorossa muunnelmat. Muunnelmia on luvassa rokotteen keksimisestä, testaamisesta ja taudin muuntautumisesta riippuen vielä pitkäksi aikaa.
Tauti tuntuu muuntuneen, mutta niin ovat muuntuneet sen kohtaamisen tavatkin. Keväällä kaikki pysäytettiin ja ihmiset komennettiin koteihin oikeastaan jo ennen kuin se tauti Suomessa alkoikaan. Nyt luotetaan erilaisiin kasvomaskeihin ja visiireihin sekä käsidesin lotraamiseen, vaikka tartuntojen määrät ovat aikamoisessa kasvussa. Tosiasia toki on, että keväällisillä testausmäärillä löydettiin vain jäävuoren huippu ja tunnistamattomia tapauksia jäi paljon piiloon. Nyt löydöksissä on paljon aiempaa enemmän myös lieviä muotoja.
Maskit ovat olleet tautisena aikana yksi alateema. Ensin niiden merkitystä ja vaikuttavuutta haluttiin selvittää tutkimuksella. Ja nimenomaan kotimaisella tutkimuksella. Tutkimuksesta oli selvästi tilattu ja haluttu tulos: ”ei näyttöä suojaamisesta”. Muuta tulosta ei haluttu saada, sillä maskeja ei tuolloin ollut riittävästi saatavilla eikä kotimaista tuotantoa oltu saatu käyntiin. Nyt syksyn tullen ja huoltovarmuuskeskuksen varastojen täytyttyä, maskeista tunnustetaankin olevan hyötyä ja nyt niiden käyttöä suositellaan.
Sanasta ”suositellaan” tulikin mieleeni jälleen yksi teema elikkäs hallituksen ja viranomaisten antamat ohjeistukset. Me olemme kuluneena tautiaikana saaneet ”määräyksiä”, ”vahvoja suosituksia” ja ”vakavia varoituksia”. Kaikilla ei ole ollut vankkaa lakipohjaa ja jotain kansa on muka ymmärtänyt tai tulkinnut väärin ja ottanut ”määräyksenä”, vaikka vain ”ohjeistettiin”. Nyt ei enää uskalleta kuin suositella, jos aivan sitäkään.
Yksi tautiin liittyvistä teemoista ovat matkustamisen rajoitukset. Ja niissä sitä muunnelmia riittääkin. Parin viikon Ruotsi-matkailun jälkeen rajoitetaan länsiliikennettä taas, eteläinen naapuri Virokin on nyt kiellettyjen maiden listalla. Vaikea on pysyä selvillä rajoituksista ja tietää, minne voi mennä ja mistä Suomeen päin tulla. Jokaisen matkaajan omalla vastuulla on selvittää kohdemaan tartuntatilanne ja rajoitukset, eikä se aina aivan helppo rasti olekaan. Ihmettelen, miten matkatoimistot voivat tehdä työtään, kun rajoitusten järjestelmä uusiutuu tämän tuosta. Miten kuukauden päähän voisi myydä matkoja, kun ei tiedetä, miten tilanne elää kohdemaassa taikka lähtömaassa.
Se sentään on hilpeää, että tämän pandemian myötä on jollain tapaa palattu ”vanhoihin hyviin aikoihin” – jotakuinkin 1970-luvun elämänmuotoon. Ulkomaille ei juuri matkustella, vaan lomareissut tehdään kotimaassa. Kotosalla leivotaan ja laitetaan ruokaa varmasti enemmän kuin vaikka vuosi sitten. Jotenkin siihen on nyt aikaa, tarvetta ja tilausta. Mökki on kova sana. Thaimaan matkaan ajatellut rahat saatetaan nyt sijoittaa kotimaan mökkiin. Sekin on hauskaa, että fiksut nuoret kuluttavat aikaa kansallispuistoissa patikoimalla mieluummin kuin yökerhoissa ja baareissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti