Kylläpä se vain on niin, ettei sitä voi tämmöinen tavallinen markettiasiakas ymmärtääkään, mitä kaikkea infoa sitä tulee itsestään ja toimintatavoistaan jokaisella tuikitavallisella kauppareissullaan antaneeksi.
Jokunen vuosi sitten nousi hirveä haloo, kun S- ja K-ketju ilmaisivat halunsa kohdentaa tarjouksiaan tarkemmin asiakkaasta kanta-asiakaskorttien kautta saamansa infon perusteella. Haloosta huolimatta K-kauppa lähettää appi-asiakkailleen kohdennettuja tarjouksia ja tarjoaa juuri niitä tuotteita, joita asiakas ostaisi muutenkin. Minä saan näin ollen tarjouksia kauramaitotuotteista ja vaikkapa talouspaperista. Enää minulle ei tarjota kissanruokia, koska bonuskorttitietojen mukaan en niitä ole ostanut sen koomin, kun Leevistä kevättalvella aika jätti.
Vaan nytpä sitten S-ketju julkaisi appissaan mielenkiintoisen ”Omat ostot” -osion. Ja sieltäkös paljastui koko minun ruokakauppakäyttäytymiseni. Olin aivan ällikällä lyöty, miten laaja ja monipuolinen tiedosto sieltä avautui. Jos kerta koko laaja S-ketju jo tämän tietää, niin eipä haittaa yhtään jakaa sitä tietoa tässä teillekin.
Viimeisen vuoden aikana olen kuskannut S-kauppaan useita tuhansia euroja rahaa. 91 % rahasta on mennyt ruokaan. S-ketjun tietämystä täydentäen kerron teille, että se loppu 9% lienee kulunut villalankoihin ja pehmopapereihin. Olen luullut ostavani kotimaista ruokaa, mutta aivan niin se ei olekaan mennyt. Ostamastani ruoasta vain 45% on valmistettu kotimaisista raaka-aineista Suomessa. Jos otetaan huomioon ulkomailta tuoduista raaka-aineista Suomessa valmistetut, tuotteet päästään 73% kotimaisuusasteeseen. Norjalainen lohi ja kuivat elintarvikkeet näyttävät selittävän asiaa. Lihaostoksissa olen onnistunut pitäytymään kotimaisissa tuotteissa.
Ostosteni hiilijalanjälki on vuodessa ollut 3274 kg CO2e. Hetken jo mietin, että kukapa kertoisi minulle, onko se hyvä vai huono arvo ja millä muulla kuin lihansyönnin vähentämisellä voisin askellustani parantaa. Näyttöä alaspäin rullaamalla löytyi heti apua asiaan. Keskivertosuomalaisen ruokaostosten hiilijalanjälki on 2100 yksikköä vuodessa ja ohjeita jäljen pienentämiseenkin annettiin. Mutta ymmärsikö laskuri sen, että ostan koko kolmihenkisen talouden eväät? Saako tämän synnin jakaa kolmella?
Mielenkiintoista oli nähdä käyttämieni S-kauppojen osuudet. Loviisan paikallisessa S:ssä olin käynyt vuoden aikana 107 kertaa. Takuulla olisin käynyt useamminkin, mutta koronarajoitusten aikaan olen opetellut käymään kaupassa vain kahdesti viikossa. Paikallis-S:ään olen vienyt 72% ostossummastani, 10% rahoista on mennyt mökkipaikkakunnan markettiin 23 eri reissulla. Taavetissa ja Parikkalassa mökkimatkan varrellakin on tullut kannatettua saman ketjun kauppoja.
Tilaston mukaan käyn kaupassa useinmiten perjantaina, vaikka muillekin päiville kauppareissuja on osunut. Perjantaille kuitenkin kaksi kertaa niin usein kuin muille päiville. Tarkoitukseni on - totta kai - muistaa ottaa oma kestokassi mukaan kauppareissulle. Näköjään aina niin ei silti tapahdu. Kesäkuussa muistini on ollut tosi huonolla tolalla ja muovikasseja on tullut ostettua peräti kahdeksan kappaletta. Heinäkuussa on mennyt vahvemmin ja olen turvautunut kaupan muovikassiin vain kolmesti.
Tätäpä ryhdyn seuraamaan. Onhan tämä nyt niin mielenkiintoista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti