lauantai 26. joulukuuta 2020

Talviunen ihana mahdollisuus

 


 


Vastikään uutisoitiin uudesta tutkimustuloksesta, jonka mukaan osapuilleen 40000 vuotta sitten maapallolta kadonnut Neandertalinihminen saattoi nukkua talviunta. Tästäpä alkoikin mielenkiintoinen ajattelu- ja päättelyketju.

 

Yhden artikkelin verran nettiä lukemalla ymmärsin, että saattavatpa juureni hyvinkin olla Neandertalinihmisen kantaa. Eikä tähän tarvinnut edes My heritage -testiä netistä tilata ja kotimallin DNA-testiä tehdä. Alta aikayksikön ymmärsin DNA:ni tulosuunnan. Sieltäpä se on perimäni Saksan maalta Neandertalinlaaksosta. Luinhan nettiartikkelista, että Neandertalinihmiset olivat nykyihmistä lyhyempiä ja vantterampia, paksuluisia ja raskastekoisia - ruumiinrakenteeltaan siis aivan kaltaisiani. Eikä siinä edes kaikki – Neandertaalit olivat tyypillisesti vaaleaihoisia, vihreäsilmäisiä ja punatukkaisia. Ihoni on atoopikolle tyypillisen vaalea, silmäni ovat vihreät ja jonkin verran lienee kuontalossani punaista pigmenttiä. Ilmanko alkoivat Neandertalinihmiset kiinnostaa, monihan innostuu sukututkimuksesta näin kohdassa 50 +.

 

Vuosikymmeniä kestäneissä luustotutkimuksissa on nyt siis saatu selville, että muinaiset Neandertalit saattoivat nukkua talviunta. Luustosta oli löydetty vastaavanlaisia puutoksia kuin nykyisillä talviunta nukkuvilla eläimillä, esimerkiksi karhuilla. No tottahan se luissakin näkyy, jos joutuu painon kanssa jojoilemaan ja välillä kuukausimoiset pelkällä vararavinnolla elämään. Mutta, mikä ihana ajatus, että ihminenkin voisi pötkähtää talviunelle! Marraskuun alusta helmikuun loppuun joutaisin minäkin talviunta pötköttelemään.

 

Tämä tautinen vuosi on viimeinkin todistanut, että ihminen pärjää melko mainiosti aivan olemattomilla sosiaalisilla kontakteilla. Emme taida ollakaan niin sosiaalisia kuin on luultu. Tämä aika on todistanut senkin, ettei meidän kenenkään työ taida niin elintärkeää olla, etteikö ilmankin tultaisi juttuun. Etätyöt, lomautukset ja muut irtisanomiset on toteutettu varsin ketterästi. Pakolliset pankkiasiat on jo ennen näitä aikoja osattu ohjelmoida hoitumaan niin, ettei niihin tarvitse itse vaivautua – suoraveloitus hoitaisi talviunen nukkujan lainat ja muut juoksevat kulut helposti muutaman kuukauden talviunen ajan.

 

Ensimmäiseen varsinaiseen ongelmaan törmäsin siinä kohtaa, kun mietin missä talviunen voisi toteuttaa. Mihin sitä saisi vuorattua itselleen lämpöisen talviunipesän? Rapakiven torppa nimittäin lämpiää ensisijaisesti tiilitakan voimalla ja se vaatii aktiivista otetta ja päivittäistä lämmittämistä, eikä sitä voi ohjelmoida toimimaan automaattisesti. No, ehkäpä talviunen ajaksi raaskisi laittaa päälle sähköpatterit, sillä ruokakuluissa säästyy reilustikin sähkölaskurahojen verran. Joten aika pienellä pohdinnalla tuokin ongelmaksi luulemani asia ratkesi.

 

Se ruoankulutuksen väheneminen tässä ajatuksessa ehkä kaikkein parasta olisikin! Talvikuukaudet voisi talviunen nukkuja elellä pelkällä vararavinnolla. Keväällä sitten heräisi vararavinnon sulattaneena uudesta grillisesongista nauttimaan. Kesän grillimakkaroista ei tarvitsisi tuntea huonoa omaatuntoa, sillä tiedossa olisi, että marraskuussa alkaa taas uusi vararavintoa sulatteleva talviunijakso. Painon kanssa jojoilusta varoittaville lääkäreille voisi sanoa vain hyvää yötä ja kauniita unia!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti