Olen tunnistanut itsessäni jo monta merkkiä, jotka liittyvät
minusta selvästi mummouteen ja joista aiemmin olin ajatellut tyyliin ”pois se
minusta!”
Ensimmäinen ja todella suuri ja huolestuttava mummouden
merkki on sekainen jääkaappi. Jääkaappi sekaantuu ensinnäkin siitä, etteivät
tavarat kierrä enää siihen tahtiin kuin ”nuorisokotiaikoina”. Silloin, kun
kaikki omat ja vaihteleva määrä seuralaisia pyörähteli huushollissa ja
jääkaapin liepeillä, tavaran kierto oli ripeää, eikä kaapin perille päässyt
unohtumaan edes yhtä paprikaa saati avattua ja puolilleen unohtunutta litran
jugurttia tai kokonaista kahden kilon porkkanapussia. Ehkä mukana on myös annos
mummomaista säästeliäisyyttä. Sitä, jossa ruokaa ei vaan kerta kaikkiaan heitetä
roskiin, vaan mieluummin sitä odotutetaan jääkaapissa ajatellen: ”vielä minä
tuonkin johonkin pataruokaan taikka leivonnaiseen upotan.” Sekalaisuutta
aiheuttaa sekin, että kahta huushollia hallinnoidessa ei aina ole aivan
kirkkaana se, kummasta jääkaapista ketsuppi olikaan loppu – kotoa, vaiko
Datšalta? Sitten ollaankin äkkiä ja helposti tilanteessa, että mökillä
pienehköä jääkaappia täyttää kolme ketsuppipulloa ja kotona ei löydy mitään
punaista pastakastikkeen väriksi.
Toinen jossain määrin huolestuttava oire on tavaroiden
hukkaaminen. Onneksi toistaiseksi on hukkunut vain pieniä ja edullisia asioita
- tyyliin kermaviilikastikkeeseen tarvittava dippijauhepussi ja muutama
krassinsiemenpussi. Ylimääräisen kauppareissun aiheutti kumpikin välttämättömyydessään
kuitenkin. Tänään hävisi jo kooltaan selkeästi suurempi esine. Olin mielestäni
aivan varmasti ostanut hellejuomaksi tuoremehua. Varmuudeksi vieläpä kahdesta
kaupasta samalla kauppareissulla. Toista purkkia ei vain löytynyt, kun olisin
sitä kannuun kaatanut. Hyvän tovin tuijottelin, kunnes oranssi purkki vihdoin
osui silmääni. Siinähän se nökötti jääkaapin hyllyllä aivan silmän tasalla. Ehkäpä
minun pitää leikkiä itseni kanssa avaimenkätkemisleikkiä ja etsiä muitakin
kadonneita ”perhosen korkeudelta”.
Luojan kiitos, minulla ei onneksi ole taipumusta
luulotteluun saati varsinaista hypokondriaa! Jokuhan saattaisi jo epäillä
näköpuutoksia ja olla kovin huolissaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti