Vielä on kesää jaljellä?

 

”Vielä on kesää jäljellä, vielä tulee kauniita päiviä…” laulaa Mamba. Ja voihan se hyvin niin ollakin.  Harva se vuosihan meillä on lämpimiä loppukesän päiviä ja lauhoja pimeitä ”eteläeurooppalaiseen tuntuisia iltoja”.

 

Huolimatta ennätyksellisestä hellekesästä, on viime aikoina päässä soinut jo muita biisejä. Vaikkapa Juicen Syksyn sävel ”Katu täyttyy askelista, elämä on kuolemista…” Koulut ovat alkaneet ja kadut täyttyneet askelista. Luonnossa kukkein kasvu on jo ohi ja kasvustojen kuolema jo liki. Tove Jansson alun perin sanoittama Syyslaulukin (Höstvisa) tuntuu sopivan tunnelmaan, kun pilvet riippuvat liki Rapakiven matalan torpan peltikattoa ja päivät ovat yht äkkiä pimeitä ja sateisia: ”Kotimatka pitkä niin, ei vastaantulijaa. Illat sammuvat kylmään hämäryyteen. Jo tule lohduttamaan, synkkä mieli pujahtaa, syksyiltani yksinäisyyteen…”

 

Hellekesä oli liikaa suomalaiselle, mutta aivan vielä elokuun puolivälissä ei olisi toivottu syyssateita ja syksyn myrskyjä ja myräköitä. Vastahan tästä on muutama viikko, kun minäkin helteeseen hikeentyneenä  tilasin tuulta ja sadetta. Ja nyt on sellainen olo, että joku ilkkuu meille helteeseen tyytymättömille heti elokuussa. Aivan kuin viestittäisi, että jos ei kerta helle kelpaa ja tuulta ja sadetta toivotaan, niin täältä pesee ja linkoaa! Loppuviikolle annettiin varoituksia puuskittaisesta tuulesta ja kaatosateesta - peloteltiin vettä satavan jopa 50 mm päivässä. Radiouutisissa varoiteltiin, että vesi hankaloittaa tieliikennettä, koska vesi ei ehdi valua tieltä pois ja asvalttiin painuneet urat täynnä vettä aiheuttavat vesiliirron vaaran.

 

Vaan onhan tässä syksyssä niin paljon hyvääkin! Sade ehtii toivottavasti auttamaan sienisadon joutumista ja täyttämään kesällä kuivuneet kaivot. Hämärät illat antavat ilman muuta oikeutuksen kausivalojen virittelyyn sisälle hämäriin nurkkiin ja ulos kuisteilla ja terasseille. Kynttilät saa nyt kaivaa esille vaikkapa sähkökatkon varalta ja ihan pian voi jo alkaa suostutella takkaa uuteen lämmityskauteen.

 

Elämä on koulun alkamisen myötä palaamassa turvallisiin raameihin ja rutiineihin. Olihan se jo aikakin! Ihan hyvä, että se villi ja vapaa kesämeno – ”pellossa eläminen” -loppuu.