Vessajuttuja

 

Kun Rapakiven torppaa 11 vuotta sitten rakennettiin, oltiin köyhääkin käyhempiä, juuri velkajärjestelystä vapautuneita. Tarvikkeita haalittiin sieltä sun täältä. Enimmäkseen tietenkin sieltä, mistä halvimmalla saatiin. Taisipa olla niin, että wc-pöntöt tuotiin tuolloin puoliskon työreissulta Venäjältä, peräti Pietarista saakka. Kyllä ne kumminkin olivat vesiklosetit ja vallan valkoista posliinia.  Kerron tässä teille, että merkki ei tokikaan ollut Ido, eikä edes Gustavsberg.

 

Pesuhuoneen pytyn huuhtelusysteemi hajosi tunnetusti jo asennusvaiheessa. Joku  saattaa vielä muistaa, että poimin huuhtelusäiliön  varaosat Koskenkylän kylätien ojasta, johon joku oli nakannut minun mielestäni tutun näköisen wc-kalusteen. Joku syyhän sille tietysti oli, että se pytty oli ojaan joutanut. Eivät ne sisäkalutkaan kunnossa olleet. Kaiken 11 vuotta tuo meille erinäisistä osista yhdistelty pöntteröinen on valuttanut kallista kunnallista vettä säiliön läpi, vaivihkaa liruttaen. Nyt tuo vuoto sitten yltyi. Samaan aikaan kävi myös päävessan pönttö koukkuilemaan, eikä se mokoma antanut huuhteluun koko luvattua vesimäärää. Tästä tietenkin seurasi se, että joka käyntikerralla piti huuhdella kahteen kertaan. Luulemme, ettei se ihan halpaa hupia ollut sekään. Tällä kuitenkin mentiin olosuhteiden pakosta koko kuuma kesä.

 

Kun meikämummo asiaan tarpeeksi suivaantui, löysin netistä edulliset vessapönttöjen  ostoskanavat. Esikoinen hoiti hankintani kotiin. Puoliskolle jäi sitten se ”pikku juttu”, eli asennus. Pönttö kerrallaanhan ne piti tietenkin purkaa, että torpassa sentään säilyi mahdollisuus vessailuun, eikä tarvinnut mennä naapureihin kolkuttelemaan.

 

Eipä se ollut Rapakivessä vessanpönttö aivan standardin mukaan asennettu, vaan alimmainen supistus oli osunut asentaessa ylösalaisin. Liitännät jouduttiin näin ollen tekemään nyt uusiksi. Onneksi puoliskolla on tunnetusti MacGyverin taitoja ja tämäkin pulma tuli selätettyä. Nyt on meillä – itse asiassa ensimmäistä kertaa ikinä -  kaksi toimivaa wc-istuinta. Tuo läpi liruttava pesuhuonevessa on ollut tietenkin kaiken aikaa vain pelkkä hätävara.

 

Kyllä tästä tilanteesta nyt osataankin iloita. Pienet asiat ovat usein yllättävän suuria!