Töissähän täytyy olla maski kasvoilla. Siihen on nyt
totuteltu pian vuosi. Teetä hörpätäkseen maski on kuitenkin syytä poistaa
naamalta. Maskia ei saisi laittaa esimerkiksi pöydälle, joten olen havainnut
kätevimmäksi roikottaa maskia teenjuonnin aikana vasemmasta korvasta, toisesta
kumilenkistä. Jos muki on oikeassa kädessä, homma toimii. Päivänä muuanna muki
oli vasemmassa kädessä ja maski roikkui tavan mukaan vasemmasta korvasta. Teepussin
pahviläpyskä, se jossa lukee Earl Grey, oli huomaamattani tarttunut maskin
kuminauhaan. Kun laskin mukin alas, läiskähti kuminauhasta roikkuva teepussi keskelle
vatsaa. Aikamoisen kuuma ja kovin märkä sävähdys vatsalla havahdutti
ihmettelemään tapahtunutta.
Päällä olevaa puseroa on huomattavan hankala pestä. Koetin
kyllä. Iso tumma läiskä keskellä mahaa kiinnittää takuulla jokaisen koulukkaan
huomion, sen tiedän. Ymmäsin, että tahrasta olisi päästävä eroon, jollen halua
käyttää jokaisesta oppitunnista aikaa sattumuksen selittämiseen. Tänä aikana,
kun jokaisesta oppitunnista leikataan aikaa käsien pesuun, ei minulla todellakaan
ole kiinnostusta lyhentää oppimisen aikaa moisilla jaarituksilla.
Opettajilla ei ole opettajainhuoneessa varavaatelaatikkoa.
Tarpeen kyllä olisi! Sattuuhan siellä
varmaan joskus ruokailussa, kuvistunnilla tai jossain muussa vauhdikkaammassa
toiminnassa vahinkoja muillekin – luulisin.
No, hätä keinot keksii! Eihän siinä muu auttanut kuin piipahtaa
vessassa kääntämässä pusero takaperin. Luojan kiitos, osuikin olemaan t-paita
eikä paitapusero! Märkä tahra jäi näin näppärästi selän puolelle ja peittyi
villatakin alle. Pienempi harmi se nyt oli kiskoa kaulaa kiristävää puseron
kaulusta alaspäin. Yksikään oppilas ei kysellyt, mahtaako opella olla pusero
takaperin.
Jep jep – vahinko ei tullut kello kaulassa tälläkään kertaa,
mutta hätä keinot keksii ja usein kun sattuu, niin siihen tottuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti