Huolta hävikistä

 

Silmiini sattui tovi sitten uutinen, jossa kerrottiin, että me suomalaiset heitämme ruokaa roskiin semmoiset 25 kilogrammaa henkeä kohti vuodessa. Rapakiven ruokakunnassa siitä kertyisi yhteensä peräti 75 kiloa.

Joku heittää hävikkiin meidänkin edestä, sillä meillä ei tuohon määrään pystytä millään.

 

Kodin opit ”ruoalla ei saa leikkiä”, ”ruokaa ei saa haaskata”, ”ruoalle ei saa irvistellä” ja vaikkapa vielä ”sen syöt, minkä otat” estävät ruoan roskiin laittamisen aivan varmasti.

 

Olen nyt tehnyt pian parin viikon ajan Rapakiven torpan ruokatalouden auditointia taikka omavalvontaa ja voin antaa muutaman taloustarkan ruokahävikin vähentämisvinkin. Uusia ne eivät todellakaan ole, vaan kotoa opittuja ja hyväksi havaittuja niksejä – varmaan melkein marttailuakin.

 

Eräänä aamuna puolisko oli keittänyt kaurapuuroa. Sitä oli sen verran reilusti, että ostin kotimatkalla hiivaa ja tein iltapalalle puuropohjaan pehmoiset kaurasämpylät. Toisena päivänä olin hairahtunut tekemään pussimuusia, joka ei muusina maistunut. Lisäsin muusiin vehnäjauhoja ja lusikoin uunipellille. Perunakakkarat tekivat kauppansa mainiosti. Viikonloppuna syötiin karjalanpaistia ja maanantaina keittelin hernekeittoa. Karjalanpaistin jämäliemi maustoi jauhelihahernekeiton täyteläiseksi. Puuhakkaan lauantain iltasella tuli kiire miettiä, mitä pöytään iltaseksi. Kippasin edellisen päivän pastan ja kanakastikkeen jämät uunivuokaan ja ripottelin reilusti juustoraastetta päälle. Nopsaan valmistui maistuva broileri-pastavuoka. Sanomattakin on selvää, ettei keitettyjä perunoita, porkkanoita tai makaroneja heitetä meillä roskiin, vaan ne pakataan kukaties seuraavan päivän lounasevääksi tai paistetaan pannulla pyttipannuksi. Tiedostettu on, että keitetyllä perunalla voi jatkaa vaikka lihamureketta, ihan siinä missä korppujauholla. Taitaapa peruna sitoakin taikinaa, kuten kananmuna.

 

No, pakko myöntää, että aina en hoksaa kierrätysmahdollisuutta. Olin ostanut taloudellisen litran tölkin jugurttia lastenlasten yökyläilylle. Olisihan jämästä kananmunan lisäämällä saanut mainion mustikkapiirakan päälisen, mutta sinä päivänä ei tullut mieleen ja niin meni varmaan neljä desilitraa jugurttia hukkaan. Se kyllä harmittaa ankarasti!