Synkän pilven kultareunus

 

 

”Ei mitään niin pahaa, ettei jotain hyvääkin.” ”Synkimmälläkin pilvellä on kultareunus.” Näin ovat tienneet jo ne vanhat suomalaiset, jotka opettivat nuorta polvea sananlaskuilla. Ja toden totta – nyt se on todistettu!

 

Olemme eläneet reilun kaksi vuotta synkän koronapilven alla. Olemme taapertaneet virusmuunnoksesta toiseen, rajoituksista toisiin ja lopulta jo rokotuskierroksista toisiin. On tuntunut kurjalta, kun tautitilanne on jatkunut jatkumistaan ilman näkymää paluusta entiseen.

 

Huomaamattamme olemme tämän kahden vuoden aikana oppineet paljon yhteistyöstä. Korona pakotti jokaisen toimijan miettimään, miten juuri minä voin omilla toimillani estää taudin leviämistä ja suojata riskiryhmiin kuuluvia. Jokainen yritys ja yksittäinen ihminen ympäri maailman on ollut saman pulman äärellä ja löytänyt omat keinonsa yhteiseen ongelmaan. Ja se oli tärkeä oppi! 

 

Tuota uutta oppia osattiin heti sujuvasti soveltaa Ukrainan sodan käynnistyessä Euroopassa. Aivan kuin koronatilanteen alussa, jokainen toimija on taas miettinyt, mitä juuri minä voin tehdä auttaakseni. Aivan  ennennäkemätön on laajuus ja voima sillä yhtenäisellä rintamalla, joka haluaa toimillaan vastustaa Venäjän hyökkäystoimintaa ja osoittaa tukensa ukrainalaisille. Suuret ja pienet suomalaisetkin toimijat ovat suit sait vetäytyneet Venäjältä ja laittaneet lapun luukulle omista tappioista välittämättä.

 

Samaan aikaan valtiot, yritykset, erilaiset yhteisöt ja yksityiset ihmiset ovat keränneet ja kanavoineet apua Ukrainaan ja sieltä turvaan pakeneville. Sodan pelon ja sen aiheuttaman ahdistuksen sietämistä helpottaa, jos voi jotenkin toimia avuksi ja tueksi. Jokainen on varmasti katsastanut pankkitililleen ja kaappeihinsa ja etsinyt mahdollisuutta osallistua avustuskeräykseen joko rahalla tai tavaralla. Moni on miettinyt asuntonsa tai mökkinsä soveltuvuutta pakolaisperheiden majoittamiseen tai auton soveltuvuutta pakolaisten hakuun Puolan ja Ukrainan rajalta.

 

Silti tuntuu niin kovin pahalta, kun seuraamme sotaa videoina lähes reaaliajassa, emmekä voi maailmansodan pelossa lähettää sinne apuvoimia. Ukrainalaiset näyttävät kaikesta humanitaarisesta avusta huolimatta jäävän kovin yksin. Eläköön Ukraina!