Maailman politiikan arkipäivää

 

 

Kahden vuoden ajan olemme menneet lomalta kouluun aina uusilla korona-asetuksilla. Nyt keikahti hiihtoloman aikana koko maailman politiikka aivan uuteen asentoon.

 

Aloitan kuitenkin 50 vuoden takaa. Kun puolisko ja minä olimme lapsia ja nuoria, asuimme aivan itärajan tuntumassa. Meiltä rajalla taisi olla parikymmentä kilometriä, puoliskon kotoa vajaat kymmenen. Puoliskon kotijärvestä puolet on naapurin puolella. Raja oli raja suureen tuntemattomaan, kartoissakin oli itärajan takana vain valkoista. Mummot toki tiesivät kertoa, miten ennen sotia käytiin Sortavalassa ja Matkaselässä.

 

Vasta 1990-luvulla, kun asuimme jo Loviisassa, tilanne muuttui. Monen monen itäsuomalaisen kunnan kohdalle avattiin rajanylityspaikka. Ihmiset alkoivat tehdä tankkaus- ja tutustumismatkoja. Karttaan tuli värit ja ihmiset liikkuivat puolin toisin kuin naapurikansat ainakin.

 

Naamarinsa takana Putin suunnitteli kuitenkin muuta. Uuden vuoden alla kolumnissani jo epäilin koituvan harmeja naapurin isännän etupiiriajattelusta. Voi, miten mielelläni olisin ollut väärässä! Nyt on kuultu, miten hän sairaalloisesti ihannoi Hitlerin touhuja. Onhan hän perustanut Hitler jugendia mukaillen jopa Lapset Venäjän puolesta -järjestön.

 

Pelkään, että pian ollaan reilun 50 vuoden takaisessa tilanteessa. Suomi kääntää selän naapurille ja raja-asemat saavat olla kiinni. Niinistökin uumoili ”kylmempää kuin kylmän sodan aika.”

 

Viime viikolla todistin seuraavanlaisen sananvaihdon: ukrainalaispoika syytti venäläistyttöä heidän yhteisellä kielellään. Ymmärsin vain sanan ”territorio”. Venäläislapsi puolustautui alkuun suomeksi sanoen: ”Minä olen suomalainen. Minun äiti on Venäjästä.” Sitten hän jatkoi venäjäksi päätään pudistellen ja jupisten. Minä ymmärsin vain sanan ”Putin” ja jupinasta päättelin, että hän sanoutui irti Putinin politiikasta. Väliin tuli kolmas maahanmuuttajataustainen oppilas, joka rauhoitti tilanteen sanomalla: ”Ei nyt taas aleta sitä sotaa!” Olin heti samaa mieltä viimeksi puhuneen kanssa.

 

Mitenkähän tulevalla viikolla koulujen pihoilla keskustellaan? Nyt täytyy asioista puhua eikä vain vaientaa keskusteluja. Me lasten kanssa työskentelevät tarvitsevat tarvitsemme paljon viisaita sanoja!