sunnuntai 3. heinäkuuta 2022

Meidän mökkilokin tuoreimmat kuulumiset

 



 

Olen ymmärtänyt, että ilmaisua ”mökkilokki” käytetään kutsumatta tulleista mökkivieraista, siipeilijöistä. Meillä ei sellaisia ole näkynyt ja mökkilokkimme tarkoittaa ihan oikeaa lokkilintua, joka vuodesta toiseen pesii mökillämme.

 

Monen monta kesää hän piti pesäpaikkanaan laiturinnokkaa. Viime kesänä tuli kesken pesintäajan oivallus muutosta savuhormin juureen. Sinne hän kuskasi myös kaksi munimaansa munaa turvaan ihmisiltä. Hyvin hoksattu. Eivät ole linnunkaan aivot aivan pienet. Tänä keväänä pesä oli tehty suoraan katolle, lämpimään paikkaan hormin juureen.

 

Lokin seuraamisessa on ollut meille paljon ohjelmaa. Saimme seurata lokinpoikasten ruokintaa katolla. Toisena päivänä näimme, kuinka emo piti kahdelle untuvikolleen oppituntia aiheesta, kuinka kävellään katon harjalla. Sikäli mökkilokkimme oli typerä, että koki meidät pihalla kävelijät uhkaksi ja hyökkäili kohti – meidän mielestämme aivan turhaan.

 

Tuli sitten sekin päivä, että lokkiemo arvioi poikasten olevan riittävän suuria kyetäkseen lentämään ja pärjätäkseen omillaan. Ilmeisesti poikaset oli tuupattu pesästä alas. Juhannukseksi mökille tullessamme oltiin tilanteessa, jossa nokkelampi poikanen oli suoriutunut jo laiturille ja hitaampi sisarus oli jumissa tyhjässä lavakauluksessa. Omat siivet eivät vielä kantaneet, vaikka kuinka räpytteli, eikä emo tullut avuksi tuuppaamaan lastaan 10 senttimetrin reunuksen yli.

 

Lokkilapsi vietti yön tuossa 80 x 120 kokoisessa leikkikehässä. Aamulla oli pakko nostaa reunusta ja laskea lapsi avaraan maailmaan. Hädissään reppana sykäisi talon alle puusuojaan, otti sitten uutta suuntaa ja toikkaroi pihalla, kunnes löysi reitin saunan alle. Usko vesille pääsemisestä loppui kesken ja kohta poikanen toikkaroi taas keskellä pihaa. Puolisko yllytteli ottamaan ämpärin ja kaappaamaan lokinpojan ämpäriin ja auttelemaan vesille. Mutta eipä antautunut hömppä ämpäriin, vaan paineli risukossa ylämäkeen. Sittenkin, vaikka viisi aikuista lokkia antoi lammen päällä äänimerkkiä ja huuteli kutsuvasti. Pakko oli luovuttaa auttamistoimet, kun apua ei osattu ottaa vastaan.

 

Lopulta meno lammella rauhoittui. Lokkien hyökkäilyt ihmisiä kohti laantuivat, laiturin sai taas pestä varsiharjalla uimakäyttöön.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti