En oppinut lukemaan sinä sunnuntaina, jolloin isä oli
päättänyt minulle taidon opettaa. Itse asiassa minulla ei ole tarkkaa tietoa,
milloin sitten opin, mutta koulun alkaessa kuitenkin sain jo tekstistä selkoa.
10-vuotiaasta saakka olen ollut ahmintaiässä.
Luen paljon ja monenlaisia kirjoja. En ole jämähtänyt yhteen
kirjallisuuslajiin, vaan minulle kelpaavat yhtä lailla dekkarit, elämäkerrat
kuin kevyt chick lit -kirjallisuuskin. Jos olisin ostanut kaikki lukemani
kirjat, en mahtuisi kotiini itse ollenkaan. Olen siis kirjaston aktiivinen
asiakas. Aina uudella asuinpaikalla, olen selvittänyt pikaisesti lähikirjaston
sijainnin ja varmistanut lukemisen mahdollisuuden. Lapsuudessani tämä tärkeä
palvelu kulki kirjastoautossa, myöhemmin olen saanut nauttia kirjastotalojen
annista. Tätä nykyä, kun kuulumme Helle-kirjastoihin, meillä loviisalaisillakin
on saatavilla ja käytössä 12 kunnan kirjastojen kirjat.
Kun muistelen historiaani lukijana, huomaan että vain
opiskeluaikana en ole kyennyt harrastamaan vapaa-ajan lukemista. Silloin se
olisi tuntunut olevan pois opiskelusta. Ensimmäinen vauvavapaani sen sijaan oli
ahkeran lukemisen aikaa. Jotainhan imettäessä täytyi tehdä ja lukeminen sopi rintaruokinnan
oheen huomattavasti paremmin kuin neulominen. Sitten muistan tähtihetkenä
joulun 1990. Esikoinen malttoi jo leikkiä hetkiä omineen, ilman leikittäjää.
Luin joulun aikaan Myrskyluodon Maijat. Se oli niin vahva kokemus, että hatara
muistini kantaa yli 30 vuoden taa.
Lukeminen on ollut minulle mahdollisuus matkustamiseen
silloinkin, kun siihen ei muuten ole ollut mahdollisuutta. Koronavuosina
luinkin paljon matkakirjoja. Reissasin Aino Huilajan kanssa pakettiautomatkalla
Euroopassa. Piipahtelin myös Intiassa ja Irlannissa, maissa joihin en ole
todellisuudessa koskaan päässyt.
Ja lopulta lukeminen on minulle ehdottomasti työssä
jaksamisen tukea ja mielenterveyden hoitamista. Kirjan kanssa pääsee aivan
uusiin maailmoihin ja ajatukset irtautuvat arjesta. Yöuni on levollinen, kun päivä
päättyy kirjan lukemiseen. Huomaan nukkuvani paljon levottomammin, jos
viimeiseksi illalla katselen sarjaa tabletilta.
Mitä siis muuta voisi todeta kuin vanhan kirjakerhomainoksen
mukaan: ”lukeminen kannattaa aina!”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti