Lapsen ihmeellinen maailma

 

 

Minä olen tosi onnellisessa asemassa sikäli, että olen saanut aina työskennellä lasten kanssa. Meneillään on 35. työvuosi lasten maailmassa. Siinä ohessa olen saanut seurata omien lasten kasvua ja touhua. Viimeiset kahdeksan ja puoli vuotta elämäämme ovat rikastuttaneet myös lapsenlapset, joiden elämässä olemme saaneet olla varsin lähellä. Tapaamme viikoittain ja välillä viikonkin saamme kuvia, videoita ja What’s app -puheluita.

 

Ainoa, mikä harmittaa, on se, etteivät kaikki parhaatkaan jutut tallennu muistin kovalevylle. Jonnekin olisi pitänyt kirjata tarkemmin lystikkäitä kotijuttuja, vaikka kyllä monta sattumusta omien lasten touhuista on pakinoina tullut kerrottuakin. Työlasten edesottamuksiin olen ymmärtänyt suhtautua omia sensitiivisemmin ja jaksanut useinmiten muistaa sen, ettei minulla ole niihin copyrightia. Sama koskee lapsenlapsiakin.

 

Silti voin yleisellä tasolla ihailla lapsen mielen vapautta. Kun kukaan ei ole vielä kertonut, ettei tätä tai tuota saa/ voi/ tohdi tehdä, niin silloin on kaikki mahdollista. Hiekkalaatikon laidalle voi istahtaa onkimaan telttakepillä ja kaverin kannattaa olla hiekkiksen toisella laidalla kattilan kanssa odottamassa soppakaloja. Niin toimii lapsen luova ajattelu ja mielikuvitus – asiat eivät ole vain sitä, miltä ne ensisilmäyksellä näyttävät, ne voi nähdä toisinkin. Silloin munankuoresta voi askarrella kuppituolin nukkekotiin, läpinäkyvistä muovirasioista saa tehtyä kauden kauneimman kausivalosarjan ja vessapaperirulla muotoutuu sairastelupäivän aikana mustekalaksi.

 

Lapsen aivojen notkeudella asioita voi yhdistellä taitavasti. Jos matematiikan kirjassa tehdään rahalaskuja ja vastausviivalle pyydetään tietoa siitä, paljonko ostoksesta saadaan rahaa takaisin, on lapsen ajatus tehnyt jo kauppareissun tutussa kaupassa vanhemman matkassa. Siksi hän osaakin valistaa opea ja luokkatovereita tyyliin: ”eikä vaan rahaa, vaan ostoksesta saadaan myös bonusta!” Eipä ollut aikuinen oppikirjan laatija tuotakaan ottanut huomioon!

 

Jos maailma toimisi niin kuin tämän ajan aikuisten mielestä olisi hyvä ja turvallista, ei kukaan varmasti saisi opetella edes volttia trampoliinilla - ja sehän olisi tylsää. Onnea ovat rohkeat ja luovat lapset. Heissä on tulevaisuus!