Neulomisen ihana maailma

 

 

Monen monta harrastusta olen aloittanut. Venäjää taisin opiskella yhden talven, samoin unkaria. Nuorena hiihdin ahkerasti, pidin kilometreistä kirjaa. Laturetket kuuluivat talviohjelmaani. Sitten vain yks kaks hiihtokin tuli valmiiksi. Enää ei tarvitse. Kuorolaulun pariin on ainainen kaipuu, mutta tänäkin talvena tuon harrastuksen uudelleen käynnistäminen epäonnistui, vaikka kolmesti yritin.

 

Neulominen sentään kulkee mukana aina. Muuttaa muotoa, opettaa uutta ja innostaa kokeilemaan. Harrastaminen onnistuu yksin tai ryhmässä. Valmiiksi saatu työ palkitsee.

 

Neulomisen alku ei ollut mitenkään helppo ja kaikki heti selvää. Ensimmäisten neuletöitteni joukossa olivat alakoulussa neulotut sukat. Ensimmäisestä tuli mammuttikokoinen ja toisesta enemmän sukan näköinen. Pari ne eivät olleet koon puolesta, vaikka värityksen puolesta taisivat ollakin. Ihana kaverini nimesi sukat värityksen perusteella punatulkkusukiksi ja minusta se oli oikein kauniisti sanottu. Sinnikkäästi minä  sukkahommaa harjoittelin ja mummo neuvoi kantapäätä moneen kertaan.

 

Lukiovuosina 1980-luvun alussa neulominen taisi olla aikamoisessa nosteessa. Muistan meidän tyttöjen istuneen lukion käytävillä rivissä jalat oikoisenaan neulomassa. Monenlaista kirjoneuletta siinä valmistui. Opiskelutalvinakin neuloin. Ainakin pitsihelmaisen kastemekon ja sukupuolineutraalin lila-valkoisen merimies-tyyppisen villapuvun esikoista odottaessani.

 

Viime vuosina homma on lähtenyt aivan lapasesta ja pahasti laukalle. Yhden talven kirjanpidon mukaan sukkia syntyi 68 paria. Seuraavana talvena piti tietysti pistää pikkuisen paremmaksi ja neuloa täydet sata sukkaparia. Sittenpä tuntui sukkia olevan hetkeksi ja siirryin pipojen tuotantoon. Pyöräyttelin niitä tuommoiset 72 kappaletta.  

 

Olen ajatellut olevani kovin lyhytjännitteinen ja pikaiseen palkintoon pyrkivä pienten tuotteiden neuloja. Epäilin tokko jaksaisin saada isoa työtä maaliin saakka, enkä uskaltanut tarttua edes Strömsö-neuleeseen. Pelkäsin luovuttavani kesken ja päätyväni neulomaan sukkia. Vaan sitten kaupungin sivuille tuli ohje Loviisan vanhojen talojen pisaroista inspiraation saaneeseen neulepaitaan. Se oli menoa se! Yllätin itseni ja jaksoin neuloa ison työn. Ymmärsin ohjeen ja pääsin maaliin.