Elokuun toisen päivän vastaisena yönä sain viestin Kymenlaakson hyvinvointialueelta. Polvileikkaus on kuulemma 1.10. Leivän päälle ei tästä pitäen saa laittaa muuta kuin salaattia, tomaattia ja kurkkua. Muitakin painonpudottamisohjeita lupailtiin. Aivan selkeä ja kirkas viesti astraalitasolla suoraan uneeni. Niin on sujuvaa toiminta uudella hyvinvointialueella.
Kelalla puolestaan on rattaissa hiekkaa ja kapuloita. Kelassa ei saada päätöksiä valmiiksi. Toiminta on taantunut tuntuvasti 1980-luvun lopusta, jolloin meillä edellisen kerran on ollut enemmälti asiointia Kelan kanssa.
1980-luvulla Kelalla oli toimisto joka kunnassa, virkailijat neuvoivat ja palvelivat ja asiakas tunsi tulleensa kuulluksi ja autetuksi. Nykyään ei toimistoja juuri ole, vaan asiat on tarkoitus hoitaa sähköisesti. Puhelutkin ohjautuvat johonkin valtakunnalliseen numeroon, eikä soittajalla ole tietoa, missä päin Suomea puheluun vastataan. Viranomaiskontaktia ei pääse muodostumaan, sillä asiaa hoitaa kuka kulloinkin.
Puolisko lähetti 18.4. eläkepaperit Kelaan. 18.7. rohkenimme ottaa kontaktipuhelun, koska kolme kuukautta oli täynnä, eikä päätöstä kuulunut. Moninkertaisen tunnistautumisprosessin jälkeen puhelinneuvoja lupasi ”kiirehtiä asiaa”. Kiirehtimisen ansiosta paperit otettiin esille ja jo saman päivän iltapäivällä tuli täydennyspyyntö. Puolisko täydensi pyydetyt ja viikon päästä tulikin pyyntö eläkehakemuksen lähettämisestä, ”jotta asiaa päästäisiin käsittelemään”. Monta kuukautta aiemmin jätetty hakemus ei jostain syystä ollut kelpoinen. Ymmärsimme, että jonkin ruksin paikkaa tulisi siirtää. Onneksi hakemus oli tallennettuna omallakin koneella ja modifiointi kävi nopsasti.
En ole lainkaan huolissani puoliskon tilanteesta. Työeläkeyhtiö on päätöksen tehnyt ja tulee se päätös jonain päivänä vielä Kelastakin. Olen huolissani niistä monista, jotka eivät jaksa tai pysty pyristelemään Kelan rattaissa. Ei ihme, että kesällä uutisoitiin ihmisiltä jäävän hakematta tukia, joihin heillä olisi oikeus, kun homma on niin takkuista. Suren yksin asuvan ja vaikka jaksamisen kanssa kipuilevan eläkkeelle hakijan tilannetta. Millä hän hankkii ruoan ja lääkkeet tai maksaa vuokran, kun Kelan rattaat rahisevat ja lonksuvat aivan turkasen hitaasti?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti