Oikeasti kaikki sai alkunsa kuusi vuotta sitten työpaikan
tyhy-retkellä. Oltiin seinäkiipeilemässä ja olin innoissani kuin pieni apina,
sillä laji tuntui omalta. Halusin näyttää kaikille, että minä pystyn boulderoimaan.
Kehuskelin, että käsissäni ja jaloissani on lihasta; ”Kaikki ei ole vain
läskiä!” Kilpailuviettini heräsi. Viimeiseksi lähdin vaikealle reitille, koska
työkaverikin oli siihen pystynyt. Putosin patjalle kipeästi oikean jalan
taittuessa alle. Työterveydessä valittelin seuraavana päivänä nilkkaa, sillä
siellä kipu silloin tuntui. Jotain rikkoutui myös polvesta, sillä vuosia
myöhemmin otetuissa polven magneettikuvissa näkyy ”traumaperäinen vaurio”.
Tästä putoamisesta käynnistyi polven kuluminen.
Kaksi vuotta sitten jouluna selitin jouluvieraillemme, miten
kiertyessä kovin kivulias polveni tuntuu toimivan ”ratasvälitteisesti”, vaikka tiedän,
että siellä pitäisi olla aivan toisenmoinen rakenne. En osannut yhdistää asiaa
seinäkiipeilyonnettomuuteen, pikemminkin mietin vaivaa pehmytkudosreuman kautta.
Insinöörimies muisti jonkun tuttavansa polvivaivat ja kehotti hakeutumaan
tutkimuksiin. Minä rohkaistuin lähtemään asiani kanssa liikkeelle.
Työterveydestä ohjattiin ensin röntgeniin Kotkaan, sitten magneettitutkimuksiin Keravalle ja
viimein ortopedille. Tähän kierrokseen tärvääntyi vuosi. Toinen vuosi kului
sitten tekonivelleikkausjonossa. Jonossa ollessa piti tuhota jokunen kilo,
jotta pääsisin sovittuun BMI-rajaan.
Lokakuun alussa sairaalasta soitettiin ja tarkastettiin kilokampanjan
toteutumaa. Rehtinä ihmisenä tunnustin, että vähän kesken on vielä. Sain
aneltua itselleni muutaman viikon armonaikaa ja lupasin tehdä kunnon
loppuspurtin, sillä koko ikäni laihdutuskuureja testailleena konstit pitäisi
kyllä olla tiedossa.
Sitten koitti se maanantai, jolloin sain soittaa
jonohoitajalle ja kertoa, että tavoitteessa ollaan ja leikkausajan saa antaa! Niinpä
alkoi vihdoin tuntua, että asiasta tulee totta ja polvi saa ”uudet sisuskalut”
vielä ennen joulua.
Saamme tänä vuonna samat jouluvieraat kuin kaksi vuotta
sitten. Pääsenkin kiittämään heitä tutkimuksiin patistamisesta. Polvessa oli
oikeasti vikaa ja jouluna minulla on jo uusi titaaninivel.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti