Kalevalan päivänä tutustuimme oppilaiden kanssa Kalevalan
henkilöihin ja tarinoihin. Kieli on alkuperäisversiossa niin vanhaa, etteivät
tämän ajan lapset sitä oikein kykene lukemaan. He eivät tunnista sen ajan
sanoissa mitään tuttua ja epäröivät, tuliko sana edes luettua oikein. Suunnaton
kiitos Mauri Kunnakselle, joka teki arvokkaan kulttuuriteon muokatessaan
Kalevalan koirahahmoille ja nykykielelle. Moneen muuhunkin modernisoituun
versioon tutustuimme, mutta Koirien Kalevala on ylitse muiden.
Kieli muuttuu ja sen pitääkin muuttua. Eri aikoina
tarvitsemme eri sanoja, sillä asiat muuttuvat. Pohjoiskarjalainen anoppini puhui
”atimoissa olemisesta” tarkoittaessaan yökyläilyä sukulaisissa. Ehkä sana tuli
venäjästä tai karjalan kielestä. Nykyään eivät juuri muut kuin Maria Veitola
käy yökylässä, eikä hänkään yövy sukulaisillaan, joten ei ole tarvetta ”atimoissa”-sanallekaan.
Ilmastonmuutoksen myötä säät ovat aiempaa rajumpia ja niin
on niitä kuvaamaan tarkoitettu kielikin. ”Lumi-inferno”, ”käristyskupoli”, ”märkä
kuritus”, ”hyytävä yllätys”, ”jäätävä ilmiö”… Näillä ja vielä isommillakin kielikuvilla
on viimeisen vuoden aikana kuvattu sääilmiöitä. Entisten säiden aikaan
pärjättiin maltillisemmilla ilmaisuilla.
Kymmenisen vuotta sitten tunnistettiin ”curling-vanhemmuus”.
Sillä tarkoitettiin niitä vanhempia, jotka halusivat kaikin keinoin siloittaa
lapsensa tietä. He toimivat ikään kuin curling-pelaajat, jotka harjaavat jäätä
liukuvan kiven edestä. Pelkkää hyväähän vanhempi lapselleen aina tahtoo ja
tarkoittaa, mutta ehkä liika on liikaa. Arvostamani lastenpsykiatri Jari
Sinkkonen muistuttaa, että vanhemman tärkeä tehtävä on tuottaa lapselle
pettymyksiä. Vaikka tuo on raflaavasti sanottu, on siinä totuuden siemen. Kyllä
varmasti on hyvä oppia jo kotona, että noppapelissä ei aina voita, eikä jonossa
voi aina olla eka.
Tällä viikolla näin ilmaisun ”sirkusisovanhemmuus”. Sillä
kuvattiin sellaista isovanhemmuutta, jossa lapsenlapsille järjestetään jos jotain
erikoisohjelmaa. Ehkä sellaiseen on kiusaus varakkailla isovanhemmilla, jotka
tapaavat lapsenlapsiaan harvoin. Arjessa läsnä oleva isovanhempi elää
lastenlastenkin kanssa arkea. Eihän huvipuistoretki kerran kesässä vielä liene
sirkustelua?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti