Lapsuuden kodissani arki ja pyhä erottuivat selvästi. Sunnuntaisin
pukeuduttiin paremmin, syötiin tuhdimmin ja sunnuntaiksi oli tehty iso siivous
– tupaan vaihdettiin vallan ”pyhämatot”, jotka sitten taas maanantain tullen
vaihdettiin arkisempiin. Omassa perheessäni olen jatkanut sunnuntain paremman
ruoan tapaa ja huomaanpa tavan siirtyneen sukupolvissa eteenpäinkin.
Arvostan silti suuresti sitä aivan tavallista
kaurapuuroarkeakin. Voi, miten tavat ja rutiinit tuovat turvaa! Myös
aikuiselle, eikä vain lapselle. Turvallinen rutiinien täyteinen arki on kuin
energiansäästölamppu. Kaikki hoituu, mutta energiaa säästyy, kun ei tarvitse
hapuilla, miten homman tänään hoitaisi, vaan voi turvautua tuttuun ja
turvalliseen, totuttuun tapaan.
Arki alkaa herätyskellon soinnilla. Siitä suunta on
keittiöön annostelemaan vettä puurokattilaan ja vedenkeittimeen. Veden
kiehumista odotellessa ehtii tyhjennellä tiskikoneen. Aamupuurolla nuokkuessa
saa selattua lehtien nettiversiot. Sittenpä se alkaakin olla aika suunnata
työmaalle. Siellä on Rapakiven mummolla turvana lukujärjestys, monella muulla
jokin muun niminen työsuunnitelma. Työpäivän jälkeen reitti kulkee usein tutun
kaupan kautta kotiin lieden ääreen. Ja pian päästään kokoontumaan yhteiselle
ilta-aterialle. Illan täyttävät kotoisat askareet uunin lämmityksen,
pyykkihuollon, käsitöiden sekä tv:n töllötyksen
ohjelmoidessa ilta-aikaa. Kohta onkin aika ottaa käteen iltakirja ja
rauhoittaa ajatukset unta odottamaan.
Ajatella, jos joutuisi ihan vieraaseen ympäristöön ja rakentamaan
turvallista arkea tyhjästä. Koti on kaukana – kuka ties siellä asuu jo joku
aivan vieras. Asioita ei saa hoidettua omalla kielellä ja väärinymmärrykset
vaanivat joka nurkalla. Taloudellista turvaa tuoneesta työstä on pitänyt
luopua, eikä uutta tahdo löytyä. Toki
mukana olevat läheiset tuovat turvaa, mutta entä jos heistäkin on joutunut
luopumaan? Mitä, jos vanhaan kotipaikkaan jääneiden kohtalosta on
epätietoisuutta, eivätkä yhteydet toimi?
Ymmärrämmekö vieläkään, miten pahasti monen pakolaisena
maahamme saapuneen perusturvallisuus on järkkynyt? Miten voisimme auttaa heitä
rakentamaan tavallista turvallista kaurapuuroarkea uudessa kotimaassa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti