tiistai 2. huhtikuuta 2024

Miltä se tuntuu

 



Lapsenlapsi oli kysynyt äidiltään: ”Miltä susta tuntuu, kun sun vanhemmat on jo niin iäkkäitä, että ne tarvitsee varaosia?” Kysymys on huvittanut ja pohdituttanut meitä paljon, vaikka tyttären antamaa vastausta emme tiedäkään.

Omasta mielestämme olemme tietysti ihan nuorekkaita – ainakin mieleltämme. Toki muistamme sen, miten aikoinaan ominkin ”lapsen silmin” katsellen ihmiset näyttivät vanhuksilta varmaan jo viidenkympin hujakoilla, saati sitten kuudenkympin kahtapuolta käyvät!

Niin kuin aina, lapsen suustahan se totuus kuullaan. Totta on, että varaosia meille on kertynyt jo monia. Kummallakin on suussa rakennehampaita. Puoliskon etuhampaat olivat katkenneet yläkouluikäisenä leikkitappelussa ja minun poskihampaani lukion ringettetunnilla. Protetiikkaan tutustuttiin jo silloin. Silmälasit ovat tuttu apuväline kummallekin. Monen tehoalueen kakkulat ovat välttämättömät molemmilla. Lapsia tarvitaan avuksi uimahallissa shampoo- ja hoitoainepurkkien tekstien lukemiseen, sillä ilman apukiikareita näkö on kuin maamyyrällä.

Joitakin vuosia sitten puolisko sai uniapnealaitteen varmistamaan, että muistaa hengitellä katkoksitta yölläkin. Kyllä minusta senkin voi varaosiin taikka ainakin apulaitteisiin laskea. Sydämen tahdistin taas avustaa puoliskon sydäntä tahdin muistamisessa. Puolisko on näiden asioiden suhteen tosi hyvässä seurannassa. Minun päivittäisen härveleiden käyttövalvontani lisäksi kummankin laitteen keräämä data kertyy langattomasti ”isoon sairaalaan” häntä seuraavien lääkärin tietoon.

Minä olen tänä talvena saanut tekonivelen oikeaan polveen ja kuulolaitteen vasempaan korvaan. Aivan selviä varaosia molemmat. Tuiki tarpeellisia ja elämän laatua kohentavia, aktiiviseen ja osallistuvaan elämään kannustavia; työnteon, liikunnallisen arjen ja kesän sienireissut mahdollistavia apuneuvoja.

Yksi pieni hankaluus näistä on kumminkin koitunut. Minulla on nyt ”lähestymiskielto”. En saa mennä 15 cm:iä lähemmäs puoliskon tahdistinta. Varmuutta meillä ei ole, kumpi laite se toisen läheisyydestä sekoaisi. Nukkumaan käydessä on kuitenkin syytä varmistaa, että kuulokoje on boxissaan aamua odottamassa.

Vanhoiksi emme suostu sittenkään, vaikka varaosilla mennäänkin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti