Lapsenlapset ovat tuoneet kesäämme runsaasti sisältöä ja iloa. Olemme saaneet viettää
reilun kahden viikon mittaisen ”kesäleirin” mökillä kahden isomman lapsenlapsen kanssa.
Olemme touhunneet tavallisia mökkiasioita, kuten saunanlämmitystä ja uintia, mutta
pitäneet arkiaamuisin myös pienen oppimistuokion ja harjoitelleet kelloa, rusetin
solmimista ja hiusten letittämistä.
4-vuotias lapsenlapsi numero neljä kirvoitti mahtavat naurut mehevällä jutullaan. Haluan
jakaa tämän seikkailutarinan kanssanne.
Lastenlasten perheessä oli sovittu, että jokainen pakkaa pikkureppuun mökille mukaan
tarvitsemansa omat tärkeät tavarat. Piakkoin oli 4-vuotias tullut esittelemään pakkauksiaan
sanoen: ”Otin vain miehekkäitä juttuja”.
Repussa oli roolivaateleikeistä löytynyt cowboy-tyyppinen liivi ja musta hitsarimallinen
päähine woikoski-tekstillä metsästysasuksi. Repusta löytyi valkoiselle paperille piirretty
kartta, jossa oli kiemurainen polku ja polun päässä kohdetta merkkaava rasti. Niin ikään
repusta putkahti otsalamppu ilman päänympärysnauhaa, ”jotta näkee ne kalhut”. Sitten
alkoi tulla erilaisia metsästysvälineitä. Oli katkennut hyppynaru, jolla voi kuulemma piiskata
karhuja – ”tää muuten tuntuu!” Oli entinen työkalupakin kahva, nykyinen karhupuukko –
jolla voi ”puukotella kalhuja”. Repun ulkopuolelle oli kiinnitetty upouusi enon antama
Vaahteramäen Eemeli -mallinen pössykkä. Vielä reppuun sopi leikkikeittiöstä napattuja
ruokatarvikkeita, kuten salaattia ja kananmunaa, tarjottavaksi karhunlihan höysteenä.
Kaiken kruunasi repaleinen muovipussin pala, joka leijui lattialle, kun reppu käännettiin
esittelyn lopuksi ylösalaisin – onhan ne lihat tietenkin pakattava ja pakastettava.
Miten mahtava mielikuvitus on lapsella, joka kykenee mielessään rakentamaan koko
tämän huiman karhunmetsästysretken ja pakkaamaan mökkimatkalle kaiken tarvittavan ja
vielä selostamaan, miksi mikin artikkeli on saanut paikan repussa. Ja mistä tämä kaikki oli
saanut alkunsa? Luultavasti hän on aikuisten tarinan sivusta kuullut, että meille tuttu
metsästäjä mökkipaikkakunnalta tiesi mökkimme takamaastossa, muutaman kilometrin
päässä asuvan karhun. Meistä kukaan sitä ei ole nähnyt, saati metsästystä suunnitellut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti