On aivan selvää, että eri maissa puhutaan eri tavoin ja omalla kielellä. Mutta että saman
maan sisällä?!
”Kun sä puhut isomummon kanssa puhelimessa, ei siitä ymmärrä muuta kuin, että nyt
murretaan…” näin tuumasi lapsenlapseni viikon mummolamökkeilyn jälkeen. Jäin siis
miettimään kielen monia koodeja.
Olen syntynyt Pohjois-Karjalassa vahvaan murresukuun. Meillä murre oli - ja on - ylpeyden
aihe. Muistan, että silloisessa Joensuun Yliopistossa kouluttaja kysyi, kuinka luulen
oppilaiden ymmärtävän minua. Minusta murre ei ollut ongelma, sillä puhuinhan suomea ja
aikomukseni oli asua, elää ja toimia Pohjois-Karjalassa koko ikäni. No, elämä kuljetti toisin.
Nyt olen asunut ja työskennellyt 32 vuotta Itä-Uudellamaalla. Olen tullut ymmärretyksi, sillä
muutaman kollegan naurunremahdusten jälkeen ymmärsin kaventaa ilmaisuani ja koetin
yleiskielistää sanomaani siitäkin huolimatta, että se kuulosti omiin korviin kovin
teennäiseltä.
Tänä päivänä tunnistan suomen kielen puhumisessani selkeästi kolme tasoa. Ne ovat:
koulukieli, kotikieli ja mökkikieli.
Koulukieli on se, jossa tavoittelen sekä kollegoiden (eri puolilta Suomea) että oppilaiden
(Loviisan kaksikielisestä kieliympäristöstä) tulevien helppoa ja sujuvaa ymmärtämistä. Niin,
että tarvitsisin selittää sanomaani mahdollisimman harvoin. Huomaan joskus hakevani
sopivaa sanaa ja jopa änkyttäväni, koska olen itselleni vieraalla lohkolla, vaikka
äidinkielestä onkin kyse.
Kotikieli on Kiteen (minä) ja Kesälahden (puolisko) yhteensovitettu murre. Kotiemme
välimatka oli reilut 40 km, mutta monessa sanassa olemme huomanneet eroa. Minä
esimerkiksi pyytäisin, että ”kuaja” maitoa purkista, kun puolisko puolestaan pyytäsi:
”kaava”. Moni muukin sana taipuu suussamme eri tavoin.
Vaan sitten on se mökkikieli. Miten voikaan olla niin, että ajeltuamme 272 km Loviisasta
mökille, 10 km Pohjois-Karjalan puolelle meillä kummallakin aktivoituu isovanhempien
kieli. He ovat kaikki juurillaan vanhan rajan pinnassa asuneita ihmisiä. He asettuivat
nukkumaan käydessään ”syrjälleeen” eli kyljelleen. He olivat niitä samoja, jotka laittoivat
sokeripalan ylä- ja alahuulen väliin ja hörppäsivät kahvia sokerin läpi. Me opettelemme
vielä näitä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti