maanantai 8. heinäkuuta 2024

Kielen monet koodit




On aivan selvää, että eri maissa puhutaan eri tavoin ja omalla kielellä. Mutta että saman

maan sisällä?!


”Kun sä puhut isomummon kanssa puhelimessa, ei siitä ymmärrä muuta kuin, että nyt

murretaan…” näin tuumasi lapsenlapseni viikon mummolamökkeilyn jälkeen. Jäin siis

miettimään kielen monia koodeja.


Olen syntynyt Pohjois-Karjalassa vahvaan murresukuun. Meillä murre oli - ja on - ylpeyden

aihe. Muistan, että silloisessa Joensuun Yliopistossa kouluttaja kysyi, kuinka luulen

oppilaiden ymmärtävän minua. Minusta murre ei ollut ongelma, sillä puhuinhan suomea ja

aikomukseni oli asua, elää ja toimia Pohjois-Karjalassa koko ikäni. No, elämä kuljetti toisin.

Nyt olen asunut ja työskennellyt 32 vuotta Itä-Uudellamaalla. Olen tullut ymmärretyksi, sillä

muutaman kollegan naurunremahdusten jälkeen ymmärsin kaventaa ilmaisuani ja koetin

yleiskielistää sanomaani siitäkin huolimatta, että se kuulosti omiin korviin kovin

teennäiseltä.


Tänä päivänä tunnistan suomen kielen puhumisessani selkeästi kolme tasoa. Ne ovat:

koulukieli, kotikieli ja mökkikieli.


Koulukieli on se, jossa tavoittelen sekä kollegoiden (eri puolilta Suomea) että oppilaiden

(Loviisan kaksikielisestä kieliympäristöstä) tulevien helppoa ja sujuvaa ymmärtämistä. Niin,

että tarvitsisin selittää sanomaani mahdollisimman harvoin. Huomaan joskus hakevani

sopivaa sanaa ja jopa änkyttäväni, koska olen itselleni vieraalla lohkolla, vaikka

äidinkielestä onkin kyse.


Kotikieli on Kiteen (minä) ja Kesälahden (puolisko) yhteensovitettu murre. Kotiemme

välimatka oli reilut 40 km, mutta monessa sanassa olemme huomanneet eroa. Minä

esimerkiksi pyytäisin, että ”kuaja” maitoa purkista, kun puolisko puolestaan pyytäsi:

”kaava”. Moni muukin sana taipuu suussamme eri tavoin.


Vaan sitten on se mökkikieli. Miten voikaan olla niin, että ajeltuamme 272 km Loviisasta

mökille, 10 km Pohjois-Karjalan puolelle meillä kummallakin aktivoituu isovanhempien

kieli. He ovat kaikki juurillaan vanhan rajan pinnassa asuneita ihmisiä. He asettuivat

nukkumaan käydessään ”syrjälleeen” eli kyljelleen. He olivat niitä samoja, jotka laittoivat


sokeripalan ylä- ja alahuulen väliin ja hörppäsivät kahvia sokerin läpi. Me opettelemme

vielä näitä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti