Epäreiluu

 

Nuorimmainen lapsenlapsista kokee kovin monet asiat epäreiluiksi. Onhan se nyt aivan epäreilua, ettei isomman sisaruksen syntymäpäivänä tuoda lahjoja myös kuopukselle. Sekin on kerrassaan epäreilua, että isommat sisarukset ovat päässeet mökille ukin ja mummon matkassa ilman vanhempia. Turha on koettaa selittää, ettei mummo tekonivelpolvensa kanssa luota olevansa riittävän ripeä pysymään ketteräkinttuisen pikkumiehen vauhdissa, eikä näin ollen takaamaan lapsen turvallisuutta syvän lammen rannalla. Kerta kaikkiaan kaikki nyt vaan on yksinkertaisesti ”Epäleiluu!”

Jotenkin tässä epäreiluuden päivittelyssä kaikuu tuttu soundi vuosikymmenten takaa. Aivan kuin olisi äänessä oma kuopuksemme, joka vaati päiväkotiin päiväkahvia herkkuineen, samaan tapaan kuin hänen havaintojensa mukaan aikuisillakin on. Hän ei millään olisi suostunut tyytymään lapsille tarjottuun terveelliseen välipalaan. Hänen oli melkein mahdotonta hyväksyä itsensä ja siskon kahden vuoden ikäeron merkitystä.  Hänen piti olla aina samalla viivalla vaikka alaikäisenä kouludiskoon menossa, koska muuten kaikki olisi ihan väärin.

Käytiinpä sitten puoliskon kanssa tuumailemaan, mikä meistä on epäreilua. Yhtä mieltä olimme siitä, että on kerrassaan epäreilua, että ikänsä uutterasti työtä tehneen puoliskon terveys on huonossa jamassa ja kuusikymppisen kunto kuin ysikymppisellä. Puolisko ilmaisee asian ehkä vähän eri sanoilla: ”En ole katkera, mutta kuitenkin…”

Muutama vuosi sitten koin epäreiluna sen, että nuorena sopimani eläkesopimus purettiin Sipilän hallituksen päätöksellä ja minulta kysymättä, mutta olen osaani sopeutunut ja lähden ilman katkeruutta ja reippain mielin puurtamaan minulle määriteltyä vuoden ja yhdeksän kuukauden ”lisäkakkua”.

Monesta muusta vastoinkäymisestä sen sijaan emme osaa olla katkeria. Ajattelemme aiemmista talousvaikeuksista pikemminkin niin, että osaammepa olla nyt niin suunnattoman onnellisia asioiden nykytilasta. Kotitalo ja vaatimaton mökkipaikka ovat meille ison ilon ja onnen aiheita. Ehkäpä elämä on korjannut aiempaa epäreiluutta ja tasaa tilannetta.

Kyllä se elämä tasaa pikkupojankin elämän epäreiluudet. Luulenpa, että hän - samoin kuin aikoinaan oma kuopuksemme - suuntautuu alalle, jossa voi vartioida yhteiskunnallisen tasa-arvon toteutumista.