Matkassa suunnittelu- ja
odotteluvaihe on melkeinpä sitä parasta. Äkkilähtömatka olisi
muuten taloudellinen ja toimiva ratkaisu, mutta siinähän menettää
koko iloisen etukäteispaneutumisen tulevaan reissukohteeseen.
Sain reilu kuukausi sitten
tietää, että puolisko vie minut matkalle Varsovaan ja Krakovaan.
Siitä pitäen olenkin perehtynyt retkikohteisiimme.
Kun yläkoulun historiassa
osapuilleen 35 vuotta sitten opiskeltiin toista maailmansotaa, kuulin
ensi kertaa Hitlerin joukkotuhoista. Tuo suunnaton pahuus oli
jotain, joka jäi lähtemättömästi mieleeni. Onhan aivan
käsittämätöntä, miten yhden ihmisen sairaalloinen pahuus on
voinut saada niin suuren vallan, että joukkotuhojen toteuttamiseen
suostuivat ne tuhannet toimeenpanijat. Aikailematta ja
siekailematta, suuremmin kyseenalaistamatta. Siltähän se ainakin
näyttää.
Retkiohjelmassamme on siis
ilman muuta Auschwitz ja Birkenau 70km Krakovasta länteen. Olen
paneutunut aiheeseen lukemalla uudelleen Auschwitzin tyttöorkesterin
ja Parakki 10. Tuo tyttöorkesteri oli muuten kirja, jonka pyysin
8-luokkalaisena kirja-alalla olevalta tädiltäni joululahjaksi.
Muistan edelleen sen joulun ahdistuksen. Ymmärsin, että itse olin
lahjani valinnut, mutta voi sitä rintaa puristavaa ahdistuksen
määrää! Siitäkin huolimatta, että kirja kertoo
keskitysleirillä toimineesta naisista kootusta orkesterista, jonka
jäsenet olivat muita hiukan paremmassa turvassa. Parakki 10
puolestaan kertoo naisilla tehdyistä kivuliaista ihmiskokeista.
Sterilisaatiokokeet röntgensäteillä sädettämällä ja ruiskeilla
olivat kammottavia. Niitä ei takuulla varmasti olisi voitu tehdä
missään luvanvaraisesti.
Retkikohteisiimme kuuluu
myös Schindlerin museo Krakovassa. Museo, joka kertoo paitsi
emalitehtaan historiaa, myös koko holokaustin ajan ajankuvauksen.
Koska varsin kattava kotoinen elokuvakokoelmamme ei äkkitutkimalla
näyttänyt sisältävän Schindlerin listaa, jouduin lukemaan
tämänkin kirjana. 404 sivua pientä pränttiä lähes hengittämättä
hiljaa, oli aikamoinen suoritus syysloman puuhien ohessa.
Vielä pitäisi ehtiä
paneutua suolakaivoksen historiaan. Sekin on nimittäin
matkasuunnitelmissamme. Jos nyt ei muuta löydy, niin perehdyn
asiaan netissä.
Netissä olen toki
tutkinut jo Puolan zlotyn kurssin ja katsastanut ravintoloiden
hintatasoa. Tuliaiset ja ruokailu sekä Krakovan kahvilakulttuuri
ovat tärkeitä nekin. Neljän päivän reissulle on suunniteltu
niin paljon toimintaa ja nähtävää, että reissusta palautumiseen
taitaa tarvita pari päivää lisälomaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti