Koettelemus

Kylläpä alkoi kesäloma kovalla koettelemuksella.  Ensimmäisenä loma-aamuna putosi kännykkä korvan ja olkapään välistä kiveen.  Puhuin, niin kuin tavallista, luuri korvan ja olkapään väliin nipistettynä ja kävelin samalla ympäri pihaa ruukkuistutuksiani kastelemassa.  Yks kaks ote herposi ja luuri solahti korvalta ja osui punaiseen graniittiin - sellaiseen, jota tällä mäellä kasvaa ihan luonnonvaraisena.

Puhelun sai puhua loppuun, mutta kosketusnäyttö ei reagoinut minkäänmoiseen hipaisuun.  Tein nokialaisten normipalautuksen, eli sammutin ja uudelleenkäynnistin.  Tai siis yritin tuota temppua.  Mitään ei tapahtunut.  Puhelin oli aivan menneen talven Lumia.  Tietokoneella sain onneksi tilattua uuden puhelimen, jonka luvattiin tulevan 1-2 vuorokaudessa pakettiautomaattiin.

Ne pari puhelimetonta päivää olivat tavallaan mahdollisia siinä loman alun epäsosiaalisessa turjotusvaiheessa.  Tämmöinen yltiösosiaalista ihmistyötä tekevä henkilö on nimittäin loman alussa aina siinä pisteessä,  ettei jaksa seurustella ja haluaakin viettää jonkinmoista erakkoaikaa.  Pakotettuna se ei kuitenkaan ole millään muotoa miellyttävää.

Sitten tuli uusi puhelin.  Entinen mikroksi leikattu sim-kortti ei kelvannut uudelle Lumialle. Radiohiljaisuuteen uhkasi tulla vielä jatkoa sim-kortin odottelusta.  Ei -se pari vuorokautta lisää olisi jo kidutusta! Autoilu Kotkaan auttoi saamaan sim-kortin sydämeksi puhelimeen.  Numeroiden kopiointi vanhalta similtä, olisi sekin mielellään tehty palvelevassa puhelinpuodissa.  Mutta kas eiväthän numerot siellä majailleet, vaan Microsoft-tilillä, jonka tunnukset olisi pitänyt muistaa. 

Ja kun et muista, niin minkäs teet?!  Laitat naamakirjaan viestin tähän tapaan: "Kaikki te, jotka odotatte minun joskus soittavan tai tekstaavan, laittakaapa puhelinnumeronne yksityisviestillä."  Kelpo kokoelma numeroita kertyi tuollakin keinolla, mutta kovin tuntui entiseen verrattuna lyhykäiseltä tuo puhelinluetteloni kännykän sivulla.   Niinpä aina, kun saan puhelun tuntemattomasta numerosta, koetan olla ajattelematta sitä totuttua ajatusta: "puhelinmyyjä!"  Nykyisin vastaan jokaiseen puheluun asiallisesti koko nimelläni - niillekin, jotka odottaisivat jotain iloisempaa tahi persoonallisempaa tervehdystä.

Viikonlopun alla sain tekstarin, jossa minua kutsuttiin kaveriksi retkelle.  Osasin toki päätellä, että joku hyvä tuttavani on kyseessä, mutta aivan satavarma en uskaltanut olla siitä, kuka retkeä ehdottaa.  Nolona laitoin vastausviestin, jossa selitin tilanteeni ja utelin kuka retkelle kutsuu.  Onneksi kaveri ei tuosta loukkaantunut vaan retki saatiin sovittua ja toteutettuakin.

Reilu viikko on nyt sitten opeteltu yhteistyötä tämän Microsoft-puhelimen kanssa.  Alkukankeutta on vielä.  Tämä luuri vaatisi soittajan sormet, että sillä ulottuisi tekstaamaan entiseen tapaan.  Se entinen tapahan oli tietysti se, että puhelin on oikeassa kourassa ja oikea peukalo tekstaa.  Tässä kapulassa ei oikea peukalo millään tavoita a:ta kirjaimiston vasemmasta reunasta.  A:n tarvitsee muuten yllättävän usein ja jos sen korvaa tavan takaa s:llä, johon peukku jotenkuten ulottuu, tulee tekstistä siansaksaa. Onhan se aika kömpelöä sitoa molemmat kädet tekstarin lähettämiseen, vasen pitelemään luuria ja oikea tökkimään.  Pyöreä poskeni osuu aina tuolloin tällöin puhelimen mykistysnäppäimelle tai onnistuu jopa katkaisemaan puhelun.  Nämäkin ovat uusia vaikeuksia, joita ei entisen, sen menneen talven Lumian, kanssa ollut.

Mitä tästä opimme.  Toimivasta, käteenkäyvästä  ja tutusta puhelimesta kannattaa pitää huolta!