Puutteet plussaksi

Joskus sitä miettii, että olisihan se mukavaa, jos omistaisi kesämökin sisäsuomalaisen puhtaan ja kalaisan järven rannalla, Kesälahden Pyhäjärvellä tai vaikka Saimaalla.  Hetken voi lillua ihanassa haaveessa, mutta aika nopeasti sitä käy miettimään realiteetteja.

Mökille tulisi matkaa helposti liki kolmesataa kilometriä, jos mökkipaikkaa noilla alussa mainituilla spekseillä etsisi.  Ei siellä iltaseltaan piipahtaisi, ei edes joka viikonloppu.  Koko kesäksi ei mökille voisi muuttaa, vaikka lomaa piisaakin, sillä myös talvikoti kaipaa pihanhoitajaa ja peräänkatsojaa.

Haarukoitiin mökin omistamisen kustannuksia.  Saatiin pikkuisen realiteettilisää, kun kaveri jakoi naamakirjassa ilmoitusta, jossa myytiin Saimaan saaressa olevaa kuusikymmentäluvulla rakennettua mökkipaikkaa.  Hinta ei ollut 4000m2:n Saimaa-paikasta kovin paha, vajaat 80000€.  Tosin vene pitäisi hankkia, sillä vesimatkaa saareen oli joku sata metriä.  Kuvien perusteella mökissä ja varmaan myös saunarakennuksessa olisi aika lailla kunnostettavaa, ennen kuin nuo sinänsä riittävät, tilavat ja toimivat neliöt viehättäisivät silmää.  Säästettyä rahaa sukanvarressa ei ole, joten hankintahinta pitäisi lainata pankista.  500€ kuussa ei taitaisi riittää lainan hoitamiseen ja jollainhan sitä remonttiakin pitäisi voida tehdä... 

Mikäpä se olisi meillä mökin todellinen käyttö?  Tulisiko siellä lopulta käytyä enempää kuin kolmesti kesässä?  Keväällä käytäisiin tietysti siistimässä paikat.  Pestäisiin ikkunat ja sauna, pilkottaisiin tuulenkaadot polttopuiksi, haravoitaisiin lähitienoot ja putsattaisiin ranta jäiden tuomista kortteista ja irtonaisista laitureista.  Juhannuksena mökille tulisivat tietysti kaikki.  Ainakin koko perhe, jos ei kavereitakin.  Saunottaisiin, kalastettaisiin ja otettaisiin aurinkoa - tai pidettäisiin sadetta.  Silloin kokattaisiin isolle porukalle grillillä ja muurikalla.  Ehkä opeteltaisiin tekemään rosvopaistia ja loimulohta.  Syksyllä koulun alkaessa käytäisiin sitten peittelemässä savupiippu ja grilli. Siirrettäisiin riippumatot talvisuojaan, nostettaisiin laituri kuiville, katsottaisiin, ettei rannalle jää tuoleja tai muita veden taikka jäiden vietäväksi. Vene soudettaisiin mantereen puolelle ja nostettaisiin kuivalle maalle. 

Talvella mökistä olisi pelkkää huolta ja harmia.  Jouduttaisiin seuraamaan täkäläisen ilmanalan liikkeiden lisäksi myös Itä-Suomen säätä ja pelättäisiin talvimyrskyjä.  Saattaisipa olla, että jouduttaisiin - käymään kerran taikka kaksi tarkastamassa, ettei vain ole pihamänty pyllähtänyt myräkän voimasta torpan päälle ja rikkonut paikkoja.

Siis kerta kaikkiaan huolta ja harmia taitaisi omistusmökki tuottaa.  Vuokramökkikö sitten ratkaisuksi?  Vuokramökin eduksi voi lukea sen, että mökin voi halutessaan vuokrata samasta kivasta paikasta tai vaikka joka kerta eri paikasta, jos siltä tuntuu.  Kustannukset mökin vuokraamisesta ovat kertaluonteisia, eivätkä ympärivuotisia.  Joo-o, muun vuotta voi elellä kesämökittömänä ja huolettomana, kesän akuuttiin mökkitarpeeseen voi vuokrata mieleisensä ja kukkaronmukaisen mökin.

Yllättävän nopsaan sitä hoksaa, että kotitalo on sellaista mallia, että kuistilla tai pihakeinussa istuessaan voi kuvitella olevansa mökillä. Eikä tarvitse olla edes erityisen vilkkaalla mielikuvituksella varustettu.  Ulkoseinän hirsivuoraus ja mäntymetsäinen maisema antavat vapauden tuollaisiin ajatuksiin.  Sisällä kyllä tietää olevansa selkeästi "talvitalossa", cyproc-levyseinien sisäpuolella.  Kotipihalla on yhtä ja toista puuhaa.  Miten sitä toisen puuhalandian edes jaksaisi? 

Olihan sentään hyvä, että asia selvisi mielikuvaharjoituksen avulla!