Työperäistä

Olen ennenkin kertonut, että varmaankin työtalven nollaamiseksi näen kesäkuussa työperäisiä painajaisia ennen kuin mieli asettuu lomalle. Hetken jo luulin, että tänä kesänä olisi toisin. Ennen juhannusta olin nimittäin nähnyt vain yhden painajaisen, joka sekin oli hyvin kevyttä kamaa.

Tuossa unessa olin Pyhtäällä pitämässä askartelukerhoa. Pyhtää oli unen tuoma uusi aluevaltaus työkenttääni, enkä kerhotätinä ole ennen askartelua ohjannutkaan - teatteria vain. Unessa kerhossani oli meneillään jos jonkinmoista puuhaa ja askaretta. Ohjattavia oli joka puolella ympärilläni, jonoa avuntarvitsijoista oli edessä ja takana. Sain touhuilla oikein tosissaan yrittäessäni auttaa jokaista pientä askartelijaa. Olin muka sopinut lähteväni haminalaisen ystäväni kanssa näihin samoihin aikoihin Karhulaan uimahalliin, mutta kerhossa oli niin kovin kiireistä, että en ehtinyt edes soittaa ja pahoitella päällekkäisyyttä. Aamulla herätessäni hoksasin, ettei vahinkoa todellisuudessa ollut tapahtunutkaan ja saatoin relata.

Juhannuksen jälkeen kolahti sitten kunnolla. Heräsin painajaisesta aikaisin aamulla, enkä enää saanut uudelleen unen päästä kiinni.

Opetin unessa uskontoa pikkukoululla. Kyseessä oli kevään viimeinen oppitunti ja olin tavoistani poiketen mennyt tunnille aika lailla suunnittelematta. Selasin oppikirjaa ja etsin kappaletta, jonka voisimme vielä lukaista. Meno luokkatilassa oli hektistä. Oppilaita tuolla tunnilla oli monelta luokka-asteelta, eikä kaikilla ollut edes samoja kappaleita oppikirjoissaan. Sivua 92, jonka olin hätäpäissäni valinnut tunnin aiheeksi, ei lopulta löytynyt kuin yhden oppilaan kirjasta. Siksi toiseksi tuo näppärä esiteini ilmoitti näsäviisaasti, että minun pitäisi tietää, että tälle vuodelle kuuluivat vain kappaleet sivuun 90 asti. Luokan etuosassa oli joku kerho-ohjaaja muokkaamassa oppilaalle tähden esiintymisasua - ihan siinä muun toiminnan ohessa. Kesken kaiken ilmaantui seinän takaa yhden oppilaan toimintaa seuraamassa ollut yhteistyötahon asiantuntija. Juuri, kun itsekin kuulin, että ääneni oli hiukkasen kireänkuuloinen luokassa yltyvän metelin vuoksi. Hänen ohjeensa oli, että tunnin loppuun kannattaisi järjestää jotain toiminnallista, sillä hänen asiakkaansa turhautuu helposti tyhjäkäyntitilanteissa. Sinnikkäästi yritin jatkaa oppitunnin viemistä eteenpäin, vaikka vastustavia tekijöitä oli monta. Hiki oli pinnassa.

Ehkä se chenilleaamutakki, joka illalla tuntui hyvältä ja tarpeelliselta, oli sittenkin liikaa paksun täkin alla nukkuessa. Ehkä hiki johtui kumminkin varustuksesta, mutta mieli kehitteli kuumalle ja tukalalle ololle omat selitykset.