Kädet kertovat

Unohduinpa miettimään, miten paljon ihmisen kädet ihmisestä kertovatkaan.

Pienen vauvan pientä kättä ihaillaan ja ihmetellään miniatyyrikokoisen käden täydellisyyttä.  koetetaan arvailla sormien pituuden perusteella tuleeko lapsesta kenties vaikka soittaja.  Siihen hoikat pitkät sormet tuntuisivat sopivan ja viittaavan.

Kädestä ennustajalle kämmenen viivat ja uurteet kertovat menneestä ja tulevasta. Kaipa joku noita viivoja osaa tulkita ihan oikeastikin, minä loruilin aika monessa lastenjuhlassa ennustajan roolissa viisi hyvää ja kymmenen kaunista kämmenen viivoista – ihan vain omin keksityin kriteerein.

Käsien kosketus kertoo paljon.  Ihan jo kättelytilanteen kädenpuristuksesta ymmärrämme yhtä ja toista.  Liian veltto ote tuntuu vähintäänkin välinpitämättömältä, liian tiukka puristus taas liki väkivaltaiselta – kiusaamiselta nyt ainakin.  Jonkun kosketus sopii hoitavaan käsittelyyn, jonkun toisen otteet ovat siihen liian napakat.  Hierojan tai terveydenhoitajan kädet saattavat molemmat tuntua oikein miellyttäviltä, vaikka hieroja usein käyttääkin enemmän voimaa.

Käden koko on varmasti perimän ja evoluution tarpeen mukaan muokkaama.  Minä ja puolisko olemme molemmat itäsuomalaisten maanviljelijöiden isokätisiä jälkeläisiä.  Uskon, että maatöissä isoista vahvoista käsistä on hyötyä.  7 ½- taikka 8-numeroisia hanskoja on minun käsiini turha sovitella. Puoliskon käteen ei valmiista käsineistä käteenpantavaa kerta kaikkiaan vaan löydy – sen enempää työkäsineiden kuin nahkahanskojen osastolta.  Silti lapset ovat sitä mieltä, että iskällä on hellemmät otteet.  Muistan, että joskus iskää odotettiin maailmalta matkatöistä irrottamaan korvakorua tulehtuneesta korviksen reiästä tai maitohammasta suusta – ”kun sulla, äiti, on niin kovat kädet!” Toisaalta ”äitien käsillä” varmaan voi tarttua kuumempaankin uuniastiaan yhtä lailla kuin likaiseen perunaan taikka likapyykkiin.  Käsite ”äitien kädet” syntyi kuopuksen ollessa suunnilleen viisivuotias.  Hänen mielestään äitien käsillä saattoi tehdä kaikenlaista sellaista, mitä hän ei voinut taikka halunnut tehdä.

Paras kaikista käsijutuista on minusta kuitenkin tämä:  Työnantaja oli hakemassa urakkatyöhön kahta tekijää, hakijoita oli neljä.  Työnantaja pyysi työnhakijat riviin ja kehotti ojentamaan kädet eteen kämmenpuolet ylöspäin.  Ne kaksi, joilla oli siistit ja siloiset kädet saivat lähteä. Työmiehen känsäisillä käsillä irtosi työpaikka.