Loviisa on herttainen ja ihana pieni kaupunki, jossa on monta tosi onnistunutta vuosittaista tapahtumaa. Monien joukosta muita ruusuja korkeammalle nousee mielessäni pari. Avoimet puutarhat ja Wanhat talot vetävät ihastelevaa väkeä bussilasteittain kauempaakin. Hyvä niin! Joku taho (ehkäpä juuri se paljon puhuttu ja usein mainittu kolmas sektori) on onnistunut tuotteistamaan Loviisan idylliä.
Tuota tuotteistamisen taitoa taitaisi kaivata koko Suomi. Sanovathan tänne eksyvät ulkomaiset reissaajat, ettemme osaa markkinoida kaunista ja puhdasta luontoamme oikein. Taitavista loviisalaisista "kulttuuriattaseoista" pitäisi koulia doulia, kokemusasiantuntijoita taikka mentoreita valtakunnan tason vastaaville hyväntahdonlähettiläille virittämään Suomea vientikuntoon rakentamaan uutta Suomi-kuvaa maailmalle.
Kikka on selvästikin siinä, miten asia esitellään - kuviksi kuvataan ja sanoiksi puetaan. Puutarhaviikonlopuista ja Wanhoista taloista kertovat kauniit kuvat ja runsaat lehtiartikkelit viestivät sympaattisista taloista ja pihoista sekä niiden idearikkaista, kekseliäistä ja taitavista isännistä ja emännistä. Kuvat luovat mielikuvaa ikuisesta - tai ainakin muuta Suomea selvästi pidemmästä ja rehevämmästä - kesästä. Tarinat antavat ymmärtää, että talojen asukkaat elävät kiireetöntä ja mutkatonta, onnellista arkea kauniissa pastellinsävyisissä puutalokodeissaan.
Rapakiven väki asuttaa modernia sekatyyliä edustavaa hirsitaloa ja edelleen työn alla olevaa pihaa. Kokeilenpa minäkin tuotteistaa tätä hieman.
Avoimien puutarhojen päivänä saattaisin mainostaa Rapakiven "kierrätyshenkistä ja alati muotoutuvaa pihaa". Enkä narraisi pätkääkään. Saattaisihan joku tosiaan napata täältäkin jonkun uusiokäyttöidean. Sen verran paljon on rahan vähyys pistänyt vauhtia keksimisnystyröihin ja ideointirauhasiin. Kierrätetyt hirviaitatolpat ovat taipuneet paitsi nurmikon reunustaksi, myös nätiksi ja näppäräksi puuliiteriksi ynnä viihtyisäksi pihakeinuksi. Liikennemerkkivanereista on tullut varaston tuulensuojalevyjä ja autotallin oven rakenteita - muita pienempiä kierrätyksiä nyt mainitsemattakaan. Ja koska joka kesä teemme jotain, piha muokkautuu ja muotoutuu koko ajan.
Wanhojen talojen päivien viikonloppuna Villa Rapakivi voisi tosiaan etäkohteena edustaa niin kutsuttua uudempaa hirsitalorakentamista. Rapakiven talossahan höylähirsikehikko toimii ulkovuorauksena, samaan tapaan kuin perinteisissä puutaloissa toimii pysty- tai vaakalaudoitus. Sisäseinät Rapakivessä toki ovat kipsiä ja talon lämpimyydestä vastaa hirren ja kipsin välissä oleva tuhti villaeristys. Tuulelta suojaa tervapaperi. Rakenne on toimiva ja lämmin. Savenharmaa talo on ainakin minun silmiini kutsuva ja sympaattinen - sanoisinko, vanhan ja uuden toimiva liitto. Kolmen suuren kuistin ansiosta Rapakiven talo on asukkaidensa mielestä yhtä aikaa sekä talvitalo että kesämökki.
Miksikäs ei jokainen voisi samaan tapaan katsella työtään taikka kotiaan ruusunpunaisten silmälasien läpi ja ohjata muutkin katselemaan sitä samoin. Pelkät numerofaktat eivät taida tänä päivänä olla myyviä yrityspuolellakaan. Tarvitaan kauniita sanoja ja kuvia. Toimisivatkohan kauniit sanat haastavia ja rumia paremmin myös palstakeskusteluissa? Kauniita kuvia Loviisasta olemme Lehden fb-palstalla onneksi saaneet ihastellakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti