Kuusen tarina

Elokuvissa meille on kerrottu Metsän tarinaa ja Järven tarinaa. Minäpä kerron erään pienen kuusen tarinan.

Lempeä tuuli lennätti pihan toiselta laidalta muutaman kuivan, kevyen kuusensiemenen tontin laidalle metsän rajaan. Metsän puolella, siinä missä ei kesäisin lenkkeilty ruohonleikkurin kanssa viiden päivän välein, kaksi terhakkaa siementä juurtui happamaan metsämaahan.

Pienen pienet kuusen alut saivat lisävoimaa emännän kesäkurpitsoilleen rakentamasta kompostipenkistä. Kompostipenkkiin emäntä kokosi aina syksyllä ne koko kesän hartaasti lannoittamansa kesäkukat, sinne maatuivat isolehtiset kesäkurpitsatkin syksyn lopulla. Keväällä  koko komeus peitettiin aina uudella rehevällä säkkimullalla. Saattoipa emäntä joskus kesän mittaan muistaa ropsauttaa kesäkurpitsoilleen kourallisen kanankakkarakeitakin. Tuosta kaikesta liukeni sateen mukana tarpeellisia hivenaineita ja ravinteita pienille kasvaville kuusille.

Eräänä keväänä emäntä katseli - ei enää niin pieniä - kuusiaan pahat mielessä, sillä emännän mielestä kuuset olivat kasvaneet liiaksi ja  varjostivat jo kesäkurpitsoita. Saattavatpa viedä,kesäkurpitsoilta voimaakin ja kurpitsat jäävät sen vuoksi pieniksi, pohti emäntä. Lempeä ja aina kompromissiin valmis isäntä ehdotti kuitenkin, että kaadettaisiin kuusista vain toinen ja säästettäisiin toinen joulukuuseksi. Emäntä suostui siihen aikailematta. Olihan se hänestäkin mukava ajatus, että jouluna tupaa koristaisi aivan omalla maalla kasvanut kuusi.  

Jäljelle jäänyt kuusi pörhistäytyi ylpeydestä.  Olihan juuri hänet valittu perheen joulupuuksi. Nyt hän sai aurinkoa joka puolelle, kun kyljessä kyhnännyt sisarkuusi ei enää varjostanut vasenta kylkeä. Voimaakin riitti entistä enemmän, kun hän saattoi käyttää kaiken kompostipenkistä valuneen energian omaan kasvuunsa. Kuusi nautti kesästä, auringosta, tuulesta, sateesta ja kasvun kohinasta.

Joulukuun 17. päivä kuusi oli sonnustautunut kauneimpaan asuunsa ja odotteli pääsyä sisälle perheen joulupuuksi. Sen oksia koristivat kimaltavat jäätimantit ja pienet lumihuntuset.  Kuusen helma oli oikein kaunis ja tuuhea. Isäntäväki kuuluikin naureskelevan, että pikkukuusi on "emännän mallinen". Ei kai se voinut muuta olla kuin kehu!?  Kuusi oli kasvanut kesän aikana niin paljon, ettei se isäntäväen arvion mukaan taitaisi sopia tupaan. Hetken kuusi jo pidätti henkeä, eikä tiennyt riemastuako vai pettyä; "Saisiko hän kasvaa suureksi? Eikö hän sittenkään kelpaisi perheen joulupuuksi?"  

Emäntä sahasi kuusen poikki aivan maan rajasta ja niin kuusi oli irti juuriltaan. Isäntä mittaili kuusta katseellaan ja päätyi sahaamaan vielä puolen metrin pätkän pois tyveltä ennen kuin sovitti kuusen uudenuutukaiseen kuusenjalkaan ja täytti jalan vedellä. Uusi imupinta toimi hienosti. Kiitollisena kuusi joi ensimmäisenä iltana koko jalallisen vettä.

Kuusen timantit ja huntuset sulivat pian tupaan päästyä, mutta kuusi sai uudet koristeet. Sen oksille ripustettiin kymmeniä punaisia palloja ja kauniit sähkökynttilät. Kuusta ihailtiin, sitä valokuvattiin ja sen erinomaisuutta kehuttiin kuorossa. Kiitollinen pikkukuusi koetti täyttää kaikki odotukset. Se joi raikasta vettä, jota sille annettiin joka päivä. Se piteli kiinni neulasistaan, varoen hermostuttamasta imurin kanssa häärivää emäntää.  Sanalla sanoen, se kukoisti.

Kolmen viikon kuluttua kuusi alkoi aavistella, että nyt taidetaan tarvita uusia temppuja.  Yhdessä yössä se kasvatti kaikkien oksiensa kärkiin heleänvihreät tupsut, keväiset kuusenkerkät. Ja temppuhan tepsi. Taas kuusta kuvattiin, kehuttiin ja ihasteltiin. Kuusi kuuli, että ulos siirtämistä siirrettiin hamaan tulevaisuuteen.

Kuusen oltua tuvassa täydet neljä viikkoa talossa pidettiin siivouspäivä. Joulukoristeet kerättiin talteen kaappeihin odottamaan ensi joulua. Kaikki muut paitsi kuusen punaiset pallot ja kirkkaat sähkökynttilät. Ne saivat jäädä vielä, kuten kuusikin. Isäntä oli julistanut kuusen seurantatutkimukseksi; nyt katsottaisiin kuinka kauan kuusi pysyy pirteänä ja virkeänä.

Selvittyään isosta siivouksesta pikkuinen kuusi luovutti eikä jaksanut enää pinnistellä. Pikku hiljaa alkoi näyttää siltä, ettei se jaksanut enää pumpata vettä vaaleanvihreisiin kerkkiin asti. Kerkät alkoivat nuokkua.

 

Tasan viisi viikkoa viihtyi pieni tuuhea kompostissa kasvanut kuusi perheen ilona tuvassa. Sitten se    luovutti ja ymmärsi voivansa olla perheelle tärkeä vielä yhden kerran - polttopuuna. Kuusi antoi neulastensa varista lattialle. Isäntä pätki pikkukuusen seitsemään pätkään ja latoi pätkät rakoliiteriin kuivahtamaan. Keväämmällä tulisi se päivä, jolloin emäntä saisi lämmittää torpan pienen kuusen itseensä varastoimalla lempeällä lämmöllä.