Toivelahja

Viime talvena puolisko oli bongannut joltain venäläiseltä Mc Guyver –sivustolta sähköisen lumilapion, jossa sähkö pyöritti kierukkaa ja kierukka lennätti lunta kolalapiosta etuoikealle.  Pohdittiin, oliko tuo unelmalapio jonkun kyläsepän oma oivallus, vai löytyykö niitä ihan kaupoista.  Muutamalla Viipurin ja Pietarin reissullaan puolisko etsi lapiota rautakaupoista - mutta turhaan.

Aikamoiselta ihmeeltä tuntui, kun samannäköistä sähköistä lumilapiota tarjoili tänä talvena kaksikin suomalaista kauppaketjua.  Esitin puoliskolle oitis joululahjatoiveen: ”Muuta en tarvitse, jos tuon saan!” Vaan eihän puolisko voi ostaa tuosta vaan.  Ensin pitää tehdä hintavertailu monessa maassa ja harkita hartaasti, mistä ostoksen sitten tekee.

Onneksi hintavertailu ehti tulla valmiiksi ennen joulua.  Vuoden viimeiseltä Puolan reissulta oli matkaan tarttunut sähköistä lumilapiota asteen verran parempi härveli, pieni sähköinen lumilinko!  Hintavertailu oli osoittanut, että kannatti sijoittaa asiaan pikkuisen enemmän, jotta sai 1800 W –tehoisen lingon.

Minulla oli jouluaattona samanlainen olo kuin 5-vuotiaana saadessani siniset puusukset.  No, en nyt sentään mennyt penkin alle pukkia piiloon, mutta yhtä lailla epäilin, voiko tämmöinen onni kohdata minua!  Saman tien kokosin lingon pahvilaatikosta käyttökuntoon ja kylmäharjoittelin linkoamista olohuoneessa – ilman sähköä siis. 

Reilu viikko piti odottaa, kunnes tammikuun neljäntenä päivänä sain vihdoin katkaista turvakahvaa kiinnittävän nippusiteen, kytkeä lingon pitkällä roikalla talon seinään, pompotella kuistin portailta alas nurmikolle ja painaa punaista starttinappulaa. Ja vautsi vau! Linko kulki kevyesti kuin ruohonleikkuri ja tuiskutti torvesta lunta luvatusti monen metrin päähän. Suit sait oli tekaistu tie takakuistilta puuliiterille ja varastolle.  Homma oli niin hauskaa, että pakko oli linkoilla vähän etupihallakin, vaikkei siinä tällä hetkellä aivan optimaalinen linkousalusta olekaan, kun pihakivet ovat vielä kuormalavoilla odottamassa ensi kesää ja latojaa, ja etupihan pintana on epätasainen sepeli.  Siistittyä sain siinäkin, enkä hajottanut yhtään ikkunaa omista taikka naapurin autoista enkä taloista.

Tammikuun alun lumi satoi pakkasella ja vaikka sitä oli kymmenisen senttiä, se toden totta tuiskusi sähkölingollani aivan kevyesti. Linkoni sai lempinimen Tuiskutin. Jos seuraava lumisade tulee nuoskalumena, voi puolisko käynnistää polttomoottorikäyttöisen linkonsa, Pyryttimen.  Tässä rannikolla lumi tulee lähes aina suurina kertaerinä ja koneet ovat lumen poistamiseen tarpeellisia apulaitteita.  Olen aivan varma, että sekä Tuiskuttimella että Pyryttimellä on tarvetta.