Sidonnaisuudet

Kansanedustajien on ilmoitettava taloudelliset sidonnaisuutensa, merkittävät lahjaeränsä jne.  Näiden sidonnaisuuksien julkistamisesta on tehty aloite kunnallistasollakin. Mikä ettei! Minusta on rehtiä ilmoittaa, mihin päin on sidoksissa, vaikka tarkoitus tietenkin on toimia niin, etteivät sidonnaisuudet vaikuta. Kurja niitä kuitenkin on jälkeenpäin selvittää, niin kuin nyt on tapahtunut pääministeri Sipilän tapauksessa.  

Sen puoleen, tuo taloudellinen sidonnaisuus on minusta vähän hankala käsite.  Sidonnaisuus tarkoittaa omistuksia ja hallituspaikkoja yrityksissä. Niitä minulla ei ole. Mutta sidoksissa voi minusta olla toisinkin.

Ymmärsin olleeni taloudellisesti sidottu ja sidoksissa silloin, kun olin taannut lähiomaisen yritysvelkaa ja jouduin konkurssin tullen muiden takaajien mukana maksumieheksi. 1990-luvun laman aikaan suojeltiin pankkeja ja yksityisen takaajan asema oli aivan onneton. Velkajärjestelylaki oli lapsenkengissä. Omavelkainen takaaja oli hölmöyttään ansaan langennut viaton uhri, vailla minkäänlaista suojaa. Vaikka kaltaisiani takaajia oli Suomessa paljon, hiljaista ääntämme kuultiin vasta vuosien kuluttua. Asiasta tehtiin myös fiktiivinen tv-sarja ("Ilman kavaluutta"), joka viihteen keinoin vihjaisi suurelle yleisölle, miten aivan tavallisista tunnollisista ihmisistä saattoi tulla suuren velan maksajia. Ehkä silläkin saatiin asialle ymmärtämystä. Lakia kehitettiin vaiheittain. Minäkin pääsin viimein viidentoista vuoden kuluttua velkajärjestelyyn ja maksoin sitä hiukan vajaan viisi vuotta. Koin olevani tunnelissa, jonka päässä häämötti pieni kynttilä. Maksoin, ja jaksoin tuon tunnelin päässä häämöttävän valon turvin. Vapauduin taloudellisesta taakasta päivänä, jona täytin 45 vuotta. Vasta sitten pääsin kartuttamaan niitä "merkittäviä omaisuuseriä".

Ainoa viranomaisten tarkoittama merkittävä omaisuuserä minulla - niin kuin niin monella suomalaisella - on omakotitalo. Senkin omistussuhteista pankinjohtaja on varmasti sitä mieltä, että ainakin puolet kuuluu vielä pankille.  Olen laskenut, että jos saan elää oikein vanhaksi, ehdin maksaa Rapakiven torpan omaksi. Työikä ei siihen kyllä riitä.

Taloudellinen sidos minulla on myös Loviisan kaupunkiin, joka maksaa minulle kuukausittain palkkarahaa. Pyrkimykseni on olla koko rahan edestä hyödyksi palkanmaksajalle. Ymmärrän tehtäväni erityisopettajana kuitenkin niin, että palvelen lapsia ja perheitä ja teen oman osani siinä, että oppilaani saavat mahdollisimman hyvät valmiudet elämään.

Itse pidän tärkeimpänä omaisuutenani perhettä. Sitkeästi vierellä kulkevaa, ymmärtävää puoliskoa ja kolmea aikuista lasta, ynnä ihania lapsenlapsiani. Perhe on yhteiskunnan perusyksikkö ja perheessä luodaan pohja kaikelle. Perhe antaa lapsille juuret ja siivet. Juuret - sen tiedon, mihin "yksikköön" perheenjäsen kuuluu ja missä hänellä on aina paikka. Siivet - sen luottamuksen ja uskalluksen, jonka varassa voi lähteä elämään omaa ja omannäköistä elämää.

Kunnian ja omantunnon kautta, Riina.