Mikä saa ihmiset vuodesta toiseen pakkaamaan puoli omaisuutta autoon ja ajamaan jonoissa pitkin ruuhkaisia teitä kohti pieniä, ahtaita, vaatimattomia ja vailla mukavuuksia olevia vuokramökkejä?
Noita mietin, kun juhannuksen aaton aaton raekuurojen välissä pakkasin takapaksiin akkuja, akkulaturin, savustuslaatikon, kalahaavin, onkia, virveleitä, pyyhkeitä, lakanoita, ruokaa ynnä kassikaupalla vaatetta jokaista mahdollista Suomen suven keliä varten. Matkalla pysähdyimme vielä täydentämään retkivarusteitamme ja hankimme sähkötoimisen perämoottorin soutuveneen perään takatuuppariksi.
Saavuimme perille tutun leirintäalueen vuokramökille kesäisen illan jo hämärtyessä varsin viileään yöhön. Tovi meni kantaessa varusteita autosta mökkiin. Jaoimme vuodepaikat kolmen hengen mökkiseurueellemme ja virittelimme lakanat sänkyihin. Sytyttelimme tulta takkaan saadaksemme tuvan lämpimäksi. Kellon lähestyessä puolta yötä kannoimme saunapuita liiteristä ja vettä järvestä saunapataan ja isoon saaviin. Saunakin oli tarpeen lämmittää, jotta reissupölyt saatiin pois iholta ja hartialihakset rentoutettua hektisen ajomatkan jäljiltä.
Juhannuksen aattoaamuun herättiin uskomattoman hyvin levänneinä. Suhteellisen ohut patja tuvan sivustalevitettävässä ei ollut haitannut lainkaan. Kotona viime viikkoina taajaan puutuneet kädetkin olivat kivuttomat. Ulkona tuoksui kielo ja rannassa huuteli kuikka.
Aamukahvin jälkeen puolisko ja kuopus keräsivät yhteistuumin kalavehkeensä ja kiinnittivät upouuden perämoottorin veneeseen ja kytkivät sen kiinni akkuun. Ensimmäinen juhannuksen monesta kalareissusta alkoi. Minä jäin mökkiin lukemaan rompsua, katselemaan tabletilta lempisarjani jaksoja ja varustelemaan ruokaa kalastajien paluuta ajatellen.
Ei ollut kiirettä minnekään. Aikaa tuntui olevan rajattomasti. Pakollisia askareita tuskin nimeksi. Mökin puutteet astioissa ja muissa varusteissa eivät haitanneet nekään. Letunpaisto onnistui ilman paistinlastaakin. Eivätkä ruokailijat tainneet maistaa, ettei letturullien täytejauhelihan mausteena ollut muuta kuin suolaa. Vaatimaton kalansaalis ei tuntunut haittaavan kalastajia. Näkeminen, kokeminen ja jutteleminen tuntuivat olleen tärkeä anti. Oli muunmuassa päästy seuraamaan liveluontodokumenttia, eli lokinpoikasten ruokahetkeä luodolla aivan veneen vieressä.
Monien lempeälöylyisten mökkisaunareissujen, paikallisen erikoisuuden eli biisoniburgerin maistamisen ja muiden mukavien mökkipuuhien jälkeen olemme entistä varmempia, että pakkaamme jälleen ensi juhannuksena kaikki tarvittavat tavarat sadetakkeja ja kumppareita myöten auton paksiin ja suuntaamme Itä-Suomeen tutulle leirintäalueelle, samaan tuttuun mökkiin. Muistan taas mökkeilyn syyn: parasta ja tärkeintä ovat ne isä-tytär -kalareissut!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti