Kun olin lapsi, valokuvia otettiin kovin harvoin. Ainakin meillä kotona. Meillä ei ollut kameraa ja valokuvia ottamaan täytyi pyytää joku. Niinpä sitten kuvattiinkin vain juhlissa ja sitten myöhemmin olivat tietysti ne pakolliset koulukuvat. Sellainen harvinainen valokuvapäivä osui kohdalle silloin, kun olin harjoitellut naapurissa pyöräilyn jaloa taitoa.
Pyöräilyä harjoiteltiin kaverin kanssa heidän paksurenkaisella ja pienikokoisella polkupyörällään niin, että liikkeelle lähdettiin pikkuruiselta kumpareelta kaverin pidellessä tarakasta ja siitä potkaistiin pyörä vauhtiin ja kaveri irrotti tarakasta. Tarkoitus oli tietysti saada pidettyä pyörä tasapainossa. Ei se ollut niin kovin helppoa sorapihalla ja 5-vuotiaana. Kaaduin ja vaikken korkealta kaatunutkaan, niin polvethan siinä olivat verillä ja poskessa iso mustelma ohjaustangon osumasta. Naapurin täti koetti hautoa poskeani kylmällä vesiletkulla, mutta koko posken kokoinen mustelma siihen siitä huolimatta tuli.
Muutenkin olen koko ikäni ollut aika kova kolhimaan itseäni. Kun touhuan jotain, keskityn tekemiseen, unohdan varoa ja tohellan tahattomasti itseni kolhuille. Mustelmat reisissä pulpetin reunan korkeudella ovat ihan arkipäiväisiä minulle. Käsivarret ovat arvilla lukuisista silitysvahingoista. Miten sitä muka muistaisi seurata vaatetta pitelevää vasenta kättään, kun silittää oikealla?!
Näitä mietin tässä kesäloman ensimmäisinä viikkoina, kun tulin ilmoittautuneeksi hanslankariksi pihakiveyksen asentajalle. Konttasin muutamana päivänä kokeeksi kiviä asettelemassa minäkin. Hiekka hankasi aivan huomaamatta polvet verinaarmuille. Tuon jälkeen hankitut polvisuojukset eivät enää asiaa auttaneet. Polvet olivat jo ruvella. Ensimmäisinä päivinä kantelin kiviä takki päällä ja hihat suojasivat käsivarsia. Sään lämmetessä jäi takki pois, mutta homma sen kuin jatkui. Taas huomasin vasta illalla sisälle tultua, että käsivarret olivat naarmuilla rukkasen varren yläpuolelta.
Polvet ruvella ja käsivarret verinaarmuilla tuntuu taas olo ja elo niin kovin nuorelta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti