Eipä ihan ihme ensinkään, että Posti hukkaa vuositasolla aivan valtavan määrän paketteja. Postitoimintaahan hoidetaan nykyään aika lailla vasemmalla kädellä, muun homman ohessa, kun varsinaiset asialleen omistautuneet postikonttorit on ajettu alas ja postitoimia hoitavat pikkurahalla ne, jotka ovat siihen vastoin parempaa ymmärrystään tulleet suostuneeksi.
Meiltä hukkui jonnekin postiavaruuteen aikamoisen arvokas helmikuun lopulla lähetetty postilähetys. Se jätettiin Postin kuljetettavaksi Loviisassa, mutta se ei saapunut koskaan perille sitä odottavalle saajalle. Siinä vaiheessa, kun paketin odottaja ilmoitti, ettei ole saanut pakettia, oli auto jo siivottu ja lähetystunnuksen sisältävä kuitti lentänyt roskiin.
Postista ei asiaa saatu selvitettyä ilman lähetyskoodia ja sitä tietoa ei ihmeeksemme löytynyt Postin päästä, vaikka tietokoneaikaa eletään ja osasimme kertoa paketin lähetyshetken puolen tunnin tarkkuudella. Välillä asia ehti jo unohtuakin, kunnes heinäkuussa paketin odottaja taas kaihoili pakettiaan ja asian selvittely aktivoitui uudelleen.
Paikallisesta postipisteestä saatuun numeroon soittamalla sain 15 minuutin jonotusäänen kuuntelun jälkeen uuden numeron, johon voisin tehdä paketinetsintäkuulutuksen taikka -ilmoituksen. Tähän uuteen numeroon soittaminen ei ollut juuri sen menestyksekkäämpää.
Linja taisi olla viallinen tai sitten meitä oli kaksi huonokuuloista huutelemassa linjan päässä ja toisessa. Tilanne oli kuin tv-sketsistä ikään. Keskustelumme eteni tähän tapaan: - Postinumero? - 07955. - Ei se voi päättyä noin… Onko tämä joku postipakettiautomaatti? - Ei, tämä on kylä, Tesjoki. - Mesijoki? - Ei vaan Tesjoki. Tee-ee-äs Tesjoki. -Tesijoki? - Ei, vain kolme kirjainta. Tee-ee-äs ja sitten tuttu sana ”joki” siihen perään. Siis Tesjoki. - Selvä. Sitten kysyn, mitä paketti sisältää. - Elektroniikkaa. Porttikoneen osia. - Tarkistan vielä; kortti- vai porttikoneen osia? Näin jatkoimme selvittäen lähettäjän tiedot, vastaanottajan tiedot, paketin sisällön, arvon yms. Saattoihan tuo tietysti olla taktiikkakin. Numero, johon soitin oli luonnollisesti maksullinen ja mitä enemmän asiaan tärvääntyi aikaa, sitä kalliimmaksi puhelu tuli. Ilmoituksemme meni työjonon hännille. Sitä siis etsitään, konsa ehditään. Aikaisintaan kahden viikon päästä voimme odotella sähköpostia. Kannattaa kuulemma ihan maltilla odottaa. Osapuilleen viisi kuukauttahan tätä on maltillisesti odotettu, joko oikeaan osoitteeseen saapuvaksi taikka sitten meille palautuvaksi.
Hohhoijaa! Ennen oli ”ykkösposti”, jonka saattoi luottaa tulevan perille seuraavana päivänä ja ”kakkosposti”, jonka kulkuun meni pari päivää. Nykyään posti kulkee siihen tahtiin kuin ”Kusti” nyt sattuu polkemaan.
Reilun kahden viikon kuluttua Postilta tuli kuin tulikin sähköpostiviesti. Viestin mukaan yli kolme kuukautta kadoksissa olleita paketteja ei kyetä jäljittämään. Jäämme ihmettelemään, missä on se postipakettien hautausmaa, jonne kadonneet paketit haudataan ikuisiksi ajoiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti