Muistattehan Ville Vallattoman. Pikku pojan, joka kaahasi pyörällään ympäri lähiseutua ja ehti tohottamaan ja touhottamaan kotona ja naapurustossa yhtä jos toistakin? Milloin kaatuivat naapurin istutukset, milloin sekoittuivat keittiön ruokatarvikkeet pahemman kerran. Ville tahtoi yleensä vain olla avuksi, joka tapauksessa aikeet olivat aina hyvät ja vilpittömät. Minkäs mahtoi, jos rapatessa roiskui ja tekevälle sattui. Aika moneen sattumukseen oli osuutensa myös Villen suurikoisella lemmikkikoiralla taikka sen talutushihnalla.
Minulla on tänä kesänä ollut kunnia tutustua tosi elämän Ville Vallattomaan. Pieneen poikaan, joka viilettää naapurustossa joko pikkuisella potkulaudalla taikka sitten pienellä polkupyörällä, jonka perässä on työntöaisa. Matkaa turvaamassa hänellä on aina kirkasvärinen kypärä. En tiedä hänen nimeään, sillä emme ole niin tuttuja - meille hän saa siis olla Ville Vallaton.
Ville Vallaton ilmestyy pensasaidan välistä sillä siunaaman sekunnilla, kun polkaiset jalan ovesta ulos. Iloinen ”moi!” kuuluu heti ensimmäisenä. Sitten alkaa varsinainen tykitys: ”Miks teidän auto on padrkkeedrattu tonne? Miks sulla on sodrtsit jalassa? Mihin sä olet menossa?”
Pihapuuhapäivän mittaan Ville Vallaton suorittaa työmaavalvontaansa vähintäänkin tunnin välein. Aina pitäisi tietysti jaksaa vastata ”Mitä sä vidrität?”- ”Eiks noiden tavadroiden kädrryssä pitäis olla jollain kiinni?”- ja ”Kaivatteks te kuoppaa siellä?” -tyyppisiin kysymyksiin. Huumorilla pitäisi jaksaa suhtautua ”Seis! Lain nimessä seis!”- ja ”Nyt mä joudun antamaan teille padrkkisakkoa.” - kommentteihinkin. Ja tietysti jaksettaisiinkin, jos kyseessä olisi yhtään tuttu lapsi.
Kovin tärkeäksi, mutta samalla aika rankaksi taisi Ville Vallaton kokea tehtävänsä, kun hän erään pihapuuhapäivän iltana teki pikkupyörällään ja kypärä päässä keikkuen päivän viimeistä valvontakierrostaan vielä vartin yli iltaseitsemän. Kommentit kuuluivat nimittäin: ”Te teette aina vaan töitä. Eiks teidän jo pitäis mennä nukkumaan?”
Yks kaks huomaan saaneeni tämän tosi elämän Ville Vallaton -filmatisoinnin castingissa, elikkäs roolituksessa, Karjusen tädin roolin. Karjusen setä ei aina jaksanut suhtautua ymmärtämyksellä Ville Vallattomaan, ei myöskään tämä Karjusen täti. Tulen turhaan infonneeksi Ville Vallattomalle automme parkkipaikan hallintasuhteista ja jätän muut kommentit ja lukuisat kysymykset epäkohteliaasti vastaamatta.
Lähetän Ville Vallattomalle vastauksia tässä perässä: Käytän kesäisin kaprihousuja ihan vain siksi, että on kesä. Lupaamme parkkeerata pakettiauton jatkossa toiveesi mukaisesti. Viritin sinä yhtenä päivänä linjalankaa havupenkkini reunuksen tekemiseksi. Emme kaivaneet sinä toisena päivänä kuoppaa, sillä kuoppahan siellä jo on. Teimme ”kuopalle”, eli pihalammikolle, reunusta. Ja toden totta - me teemme aika uutterasti pihahommia tänäkin kesänä. Nukkuakin pitäisi. Oikeassa olet!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti