”Keksijälle kiitos keinutuolista!” siunuustelin viime sunnuntaina, kun saimme Piltin ja Pirpanan äkkihälytyksellä iltahoitoon eikä heittopussina olo ollenkaan miellyttänyt Pirpanaa, vaan itku oli kovin herkässä.
Nopean nettitutkimuksen jälkeen tiedän, että keinutuoleja on tehty Amerikoissa ja Englannissa ja se lienee kulkeutunut meille sitä kautta. Amerikkalaisen poliitikon ja keksijän, Benjamin Franklinin, tiedetään kehitelleen keinutuolia 1700-luvulla, mutta keksijä hän tuskin on. Keinutuolilla tiedetään olevan lukuisia hyviä vaikutuksia. Varmasti jokainen tunnistaa näistä jonkin: keinutuoli rauhoittaa mieltä, rentouttaa vaikkapa synnytyksen edellä, jumppaa syviä vatsalihaksia ja helpottaa iän tuomia tasapaino-ongelmia. Vanhastaan keinutuoli on ollut ikäihmisten tuoli, olihan se vielä minun lapsuudessani aivan tyypillinen 50-vuotislahja.
Keinutuoli on ollut erinomainen lahja moneen muuhunkin tilanteeseen. Vanhempani olivat saaneet sukulaismiehen tekemän keinutuolin häälahjaksi. Tuo keinutuoli oli vankka, tukeva ja jykevä ja se jatkaa uraansa harrastajateatterin rekvisiittakeinutuolina vielä nyt, 54 vuoden jälkeen. Mummoni sai hieman kevyemmän keinutuolin suntymäpäivälahjaksi. Siinä keinussa hän keinuttelikin ahkerasti sukkaa kutoen ja lintuja tarkkaillen. Me puoliskon kanssa saimme keinutuolin vanhemmiltani ensimmäiseen kotiin tupaantuliaislahjaksi. Sillä keinulla on nyt ikää 32 vuotta. Keinu toimii edelleen päivittäisessä käytössä. Me puolestaan ostimme keskimmäiselle keinutuolin äitienpäivälahjaksi, kun keskimmäisestä oli tullut äiti.
Meillä keinutuoli on ollut erityisesti lastenhoidon apu. Kun esikoinen syntyi keskelle yöttömän yön kesää, eikä ymmärtänyt että öiseen aikaan olisi toivottavaa jatkaa unia heti syömisen jälkeen, keinutteli puolisko häntä makuuhuoneeseen nostetussa keinutuolissa tunnin jos toisenkin. Piltti rauhoittui uneen samaan tapaan eli mieluiten pystyasennossa keinussa keinutellen. Vatsavaivoihinkin keinuttelu tuntui auttavan.
Eipä siis ollut ihme, että keinu tuoli nopeasti mieleen Pirpanan potiessa eroahdistusta äidin lähdön jälkeen. Keinu oli siirretty jokakesäiseen tapaan ulos isolle kuistille. Siinä se palvelee kesäisin minun rompsunlukupaikkanani. Nyt siirryimme keinuun Pirpanan kanssa. Eipä aikaakaan, kun itku lakkasi. Kohta Pirpanaa jo nauratti, kun isosisko, Piltti, viiletti jalkapallon perässä pitkin pihaa. Pirpana innostui oikein hihkumaan ja taputtamaan käsiään Pilttiä kannustaakseen. Kun ukki siirtyi keinuun keinuttajaksi, saattoi mummo jo tarjoilla lusikalla evästäkin. Illan viiletessä nostimme keinutuolin tupaan ja siirryimme keinuttelemaan sisälle. Pian Pirpanalle tuli väsy. Jatkoimme siis keinutellen.
Arkistoin mukaviin mummomuistoihini tämän: Piltti keinui keinuoravalla, minä Pirpanan kanssa perinteisellä keinutuolilla. Lauloimme Piltin kanssa Pirpanalle unilauluksi Piippolan vaaria. Hartaasti, päästä päähän ja moneen kertaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti