Olen päivittäin oppimisen asioiden kanssa tekemisissä. Niinpä tulen pähkäilleeksi milloin minkin oppimiseen vaikuttavan osa-alueen toimintaa vielä ilta-aikaankin. Lähimmät esimerkit löydän tietysti itsestäni, enkä aina tiedä voikohan kaikkea yleistää - tokko muiden muistitoiminnot lienevät samanlaisia.
Olen kuullut ihmisten hallitsevan erilaisia muistitekniikoita. Joku muistaa asioita kuvina ja sanoo omaavansa näkömuistin. Sellainen ihminen pystyy omaksumaan esimerkiksi taulukoitten antamaa informaatiota varmasti muita paremmin. Mutta miten kovasti se koetilanteessa harmittaakaan, jos muistaa aukeaman, jolla asiasta puhuttiin ja osaa vielä kertoa, että se oli siinä sivun puolenvälin alapuolella, mutta kuva ei vain tarkennu, niin että saisi selkoa muistettavasta. Jonkun muistiin asiat tallentuvat tekemisen kautta. He saattavat piirtää asian kuviksi tai rakentaa pienoismalliksi. Joku saattaa rauhoittaa kädet neulomaan ja kyetä sitten keskittymään paremmin kuuntelemaan opetusta taikka luentoa. Joku sijoittaa muistettavia asioita kaupungin kartalle ja kulkee mielessään kaupungin katuja muistaen asiat etenemisjärjestyksessä.
Jotain tuon tapaista käytämme lasten kanssa, kun leikimme ”läksin retkelle” -leikkiä muistia jumpatessamme. Siinä ensimmäinen leikkijä sanoo vaikkapa: ”Läksin retkelle ja otin mukaan repun.” Toinen leikkijä toistaa alun ja lisää oman mukaan otettavan, kolmas toistaa molemmat ja lisää taas omansa. Kun leikkijät kiinnittävät katseensa vuorollaan jokaiseen leikkijään ja toistavat sen, mitä juuri tämä leikkijä oli lisännyt, muisti tuntuu toimivan melkein loputtomiin.
Aikoinaan työn kuvaani kuului kiertää sen seitsemällä koululla. Olipa siinäkin muisti kovilla. Eri kylien ”Villet” ja ”Jessikat” meinasivat sekoittua keskenään. Mielessäni mietin, että pään pitää olla kuin lipasto. Lipastossa oli oma laatikko jokaiselle kyläkoululle. Avasin sieltä sitten aina sen koulun laatikon, millä kulloinkin olin. Muistin sen koulun oppilaat ja unohdin muut. Muistilipasto toimikin aika hyvin niin kauan, kunnes keksittiin kännykät. Kännykällä perään soittava toisen koulun kollega aiheutti luonnollisesti sen, että lipastosta pitikin olla yhtä aikaa auki kaksi laatikkoa. Heti oli ”selain” vaikeuksissa.
Tietokonetermistö sopiikin aika hyvin kuvaamaan muistia. Ihminen kykenee kuulemma tallentamaan muistiin aika lailla rajattomasti tavaraa. Käytämme muistikapasiteetistamme vain osaa. Ongelmat ovat nimenomaan muistiin järjestämisessä ja hakemisessa. Mistä sitä kiireessä muistaa, mihin yhteyteen jonkin asian on tallentanut, tai millä hakusanalla puuttuvaa tietoa kannattaisi lähteä etsimään. ”Hakukone” taikka ”selain” saattaa joutua tekemään aika paljon turhaa työtä hakiessa vaikkapa jotain kaivattua nimeä, jos ei ole tiedossa sitä asiayhteyttä, johon nimi kuuluisi. Saatanhan miettiä jonkun hyvänpäivän tutun nimeä kauppareissulla hyvän tovin - tuloksetta. Sitten kun hoksaan, mistä yhteydestä ihminen on tuttu, tulee nimikin perässä.
Aika usein muisti onneksi vielä toimii suht koht kelvollisesti. Vain joskus perjantaina uuvuttavan työviikon jälkeen tuntuu siltä, että muisti on yhtä sekaisin kuin villalankakoppani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti