Mediapeli

Olen katsellut viime viikkoina muutaman vaalitentin. Ja hui hai - pikkuisen tekee mieleni kommentoida näkemääni.

Tunnen äärimmäistä myötähäpeää ammatillisen virkasiskoni, Laura Huhtasaaren suhteen. Olen peräti hämmästynyt, että hän on tohtinut lähteä kisaan isoisten joukkoon. Hänen esiintymisessään minua ärsyttää liioitellun selkeä artikulointi ja virheellinen tapa jakaa puhuessa yhdyssanat erilleen.  Lisäksi tuntuu siltä, että asiasisältö on hänellä kovin kovin köykäinen ja ulkopoliittinen kokemuskin yksinomaan rukousaamiaisilta hankittu. Tavan takaa hän tuntuu vastaavan ihan muuhun kuin mitä kysyttiin. Hän toistelee oppimiaan fraaseja, mutta usein vaikuttaa siltä, ettei hän tiedä, mihin kohtaan kyseinen fraasi tulisi sanoa. Ja vielä; reppanalla menevät eurot ja ihmiset sekaisin. Sunnuntai-illan tentissä hän puhui väestöräjähdyksestä tähän tapaan: ”50- luvulla meitä oli 3,5 mrd nyt on 7 mrd ja kohta yli 9 mrd euroa!”

Merja Kyllönen on ilahduttava, raikas ja selkeä. Maaseudun ääni ja Reiska täti. Kovin on Merja pohjoisen tapaan suorasukainen suustaan. Häkellytti mokoma tenttaajansakin, kun tantraseksistä alkoi puhelemaan. Pikkuisen on kyllä surullista, ettei hän aikoisi tuoda aviomiestään presidentiksi päästyäänkään julkisuuteen... Ihan vain sen kirvesmiehen puolesta harmittelen. Häpeääkö Merja miestään?

Tuula Haatainen on haastatteluissa aina asiallinen, neutraali ja sairaanhoitajamaisen korrekti. Hän pukeutuu naisellisesti puolihameeseen ja osaa istua kauniisti jalat vanhan ajan missityyliin järjestettynä. Kovin vaan on vähänlaisesti tarttumapintaa.

Pekka Haavisto on selkeä ja uskottava, monen mielestä varmasti suorastaan varteenotettava vaihtoehto. Ympäristöasiat ovat hänellä keskeisinä esillä ja ihan hyvä niin! Ilmaston muutos on totta, vaikka Trump ei siihen uskoisikaan. Jotain on tehtävä nyt eikä sitten joskus, tietää Pekka.  Tietämystä ja kokemusta alkaa olla jo monelta alalta. Talouspuolen tuntemusta vielä kaipaisi.

Matti Vanhasen naisseikkailut ja tuppeen sahatut lankut alkavat jo unohtua ja Matti on nyt aika vakavasti otettava poliitikko tosin valitettavan väritön - suorastaan harmaa.

Nils Thorvalds on selkeä, rohkea, kantaaottava, varma ja vakuuttava. Suomenkielisille hän on jäänyt ehkä kuitenkin aika tuntemattomaksi. Ajatteleeko Nils kannattajakuntineen, että nyt käydään tutustumaan ja kenties seuraavissa vaaleissa tapahtuu läpimurto? Harmi vaan, Nils taitaa seuraavissa vaaleissa olla jo aika lailla ikämiessarjaa.

Sauli Niinistö sanailee paneeleissa juristin analyyttisellä otteella ja tarkkuudella. Hän taitaa olla pelimies, joka kuuntelee neuvonantajiaan ja puhuu vaikkapa isoisten - Trumpin ja Putinin - kanssa viisaasti ja varovasti. Niinhän ne puhuisivat muutkin presidentin virassa ollessaan, mutta ehdokkaana ollessaan uskovat pystyvänsä muuhun ja syyttelevät istuvaa presidenttiä hampaattomaksi.

Vielähän meillä on sittenkin kannattajakortit kasaan saanut Paavo. Viidellä vuosikymmenellä suomalaisessa politiikassa vaikuttanut ja valtavan suuren itsetunnon omaava mies. Väsymätön Väyrynen, joka politiikan tutkijoiden mukaan tuntuu elävän jonkinmoisessa omassa rinnakkaistodellisuudessaan. Loviisan Sanomien facebook-palstalla joku nimesi Paavon putous-hahmoksi, jonka sloganina on ”Niinistö, Niinistö, Niinistö...” Mutta totta toki on, että tentti kuin tentti - olipa se sitten kirkossa taikka tv-studiossa - kääntyy Paavon vuoksi viihteeksi.

Kenenkä vuoksi vaaliohjelmia katsotaan. No toden totta; Paavo Väyrysen ja Laura Huhtasaaren takia!