Suloinen sekamelska

Suloinen sekamelska

Jos on koottu kirjoja väärin kuulluista laulunsanoista, niin kyllä kai voi pikkuisen pakista myös väärin ohjautuneista sähköposteista.

Sähköpostiosoite ohjaa melko varmasti oikealle henkilölle niin kauan kuin se on työpaikan osoitteeseen liitetty ja siis mallia poliisi.fi tai loviisa.fi.  Sen sijaan yksityishenkilöiden sähköpostiosoitteet alkavat olla laitanaan mallia gmail.com ja siitäkös syntyy sekaannuksia. Taitaa olla niin, että yksinkertaisimman ja loogisimman osoitteen sai se, joka ehti ensin laittaa nimensä muotoon etunimi.sukunimi.  Myöhemmin googlen sähköpostilatikkoon tulleet kaimat ovat joutuneet keksimään jonkun vippaskonstin taikka tempun terävän rekisteröidäkseen omalle nimelleen sähköpostiosoitteen.  Mahdollisuuksina on ollut lähinnä laittaa nimen perään numero taikka kirjoittaa etunimi ja sukunimi yhteen ilman välissä olevaa pistettä.  

Meillä puoliskon kanssa on kummallakin kaimoja gmailissa ja hilpeitä postisekaannuksia sattuu.  Onneksi sähköpostin palauttaminen lähettäjälleen on paljon nopeampaa kuin vikaan menneen etanapostin kävelyttäminen takaisin postitoimistoon ja uudelleen reititykseen.

Puolisko saa usein pappina toimivan koko nimen kaimansa sähköposteja.  Milloin kiittävät saarnasta, milloin seurakuntaretkestä. Toisinaan satakuntalaiset seurakuntalaiset  ilmoittautuvat retkille suorastaan linja-autolasteittain.  Pakkohan niitä viestejä on ohjailla takaisin, kun liikkuminen tapahtuu pääosin pakettiautolla ja etupenkillä on vain kaksi matkustajapaikkaa. Pari kertaa puolisko on saanut sähköpostiinsa lentoliput.  Ensimmäisellä kerralla Sveitsiin ja nyt viimeksi Brysseliin. Kun eivät sattuneet reissut kiireisen miehen aikatauluun, niin palautti toki nekin.

Minulla on jotenkin arkisempaa ja vähemmän hengellistä täällä sähköpostimaailmassakin.  Minkä nyt Kouvolan Puustelli ilmoitteli syyspuolella mittoja ja aikataulua muka tilaamilleni keittiökalusteille ja menneellä viikolla olisi  joku saksalainen koululainen ollut tulossa kotimajoitukseen.  Kipin kapin viestin saatuani  ilmoitin Puustelliin, etten ole uusia kaappeja tilannut, vaan seitsemän vuotta vanhat pyhtääläisen puusepän tekemät pelittävät mainiosti edelleen.  Hätäännyin tietysti, että kaappeja ei riitä isossa keittiössäni kuin puolelle matkaa ja pelkäsin samalla isoa merkkifirman laskua.  Kotimajoitukseen tulijasta olisin toki kaiketi muuten pitänyt hyvää huolta, mutta kun osui nyt pääsiäiseen reissu, enkä ollut kotona laittamassa - mitä ilmeisemmin jo Euroopassa maineeseen päässyttä -  karjalanpaistiani, kasvissosekanakeittoani saatika uunilohta.