Arki on parasta

Eiköhän se ollut Nykäsen Matti, joka arvioi elämän olevan ihmisen parasta aikaa… Täsmentäisin Matin arviota hiukan ja sanoisin, että arki on elämän parasta aikaa. Arki, kaikkine turvaa tuovine rutiineineen ja jopa pakkopuuhineen, on kaikessa kaavamaisuudessaan sittenkin sitä helppoa, varmaa ja elämänmakuista elämää.

On onnekasta, jos saa elää itselleen sopivaa ja oman näköistä elämää omien läheisten ihmisten keskellä. Läheiset ihmiset voivat olla perhettä, ystäviä tai vaikka työkavereita. Eikö tämä määrittely sentään täyty suurimman osan suomalaisista kohdalla?

En usko, että onnelliseen arkeen tarvitaan suuria taloudellisia resursseja tai naistenlehtien onnellisuustestejä. Onnelliseen elämään tarvitaan lähinnä kykyä huomata kaikki se hyvä, jota siinä lähellä ja omassa arjessa jo on. Minusta on ihan sallittua vaikka ummistaa silmänsä joltain huolelta ja harmilta ja keskittyä katselemaan sitä, mikä sentään on hyvin. Yhtä lailla voi antaa itselleen luvan laittaa silmilleen ne ruusunpunaiset lasit ja katsella maailmaa niiden läpi, sillä se auttaa jaksamaan arkea.

On onnellista, jos saa tehdä työtä, jolla itse tietää olevan merkitystä. Mitä siitä, vaikkeivät toiset sitä aina osaisi arvostaa. On onnellista, jos hallussa on asunto, johon työstä palata. Aivan sama, olivatpa seinät omat, pankin omat, taikka vuokratut. Onnellista on sekin, että saa syödäkseen. Eihän sillä ole lopulta suurtakaan merkitystä syökö puuroa vai paistia, kunhan saa syödä kyllikseen. Onnea ovat ihmiset ympärillä, perhe, sukulaiset, ystävät tahi työkaverit. Ei ihmisiäkään loppujen lopuksi niin kovin monta tarvitse olla, kunhan on joku, jolle tietää voivansa soittaa niin ilon, surun kuin hädänkin keskellä.

Arki rasittaa, totta kai. Niin sen tuleekin tehdä. Silloin tulee väsymys ja väsymys tuo unen ja levon.

Näin syksyllä parasta palautumista arjesta on hidas tassuttelu sammaleisessa metsässä perjantaina illansuussa. Mieltä ja vatsaa ilahduttaa sienisaalis, mutta ei saaliskaan aina aivan välttämätön ole. Metsän antama mielenrauha sen sijaan on! Metsät ovat meillä suomalaisilla jokaisen tavoitettavissa. Jokamiehen oikeus takaa meille metsättömillekin oikeuden kokemukseen metsän rauhoittavasta vaikutuksesta.

Lauantai menee tavan takaa viikonvaihteen jälkeen koittavaan arkeen varautumiseen. On pyykkihuoltoa, siivousta, kaupassa käyntiä ja ruoanlaittoa. Mutta ne kaikki ovat askareita, jotka helpottavat arjen sujumista. Siksi nekin tuovat hyvää mieltä ja iloa.

Arjen ja juhlan erottuminen on tärkeää. Siksi viikossa on hyvä olla edes yksi pyhäisempi päivä, jolloin ei tarvitse tehdä niin paljon. Vuorotyöläisellä tuo ”pyhäisempi” päivä voi osua vaikka keskelle viikkoa, mutta monella se lepopäivä osuu sunnuntaille. Enpä tiedä kovin paljon suurempaa onnea kuin sunnuntailounaan päälle sohvalla viltin alla pötkötellen katseltu leppoisa hyvänmielen elokuva. Sen jälkeen jaksaa taas kääntää kalenterista uuden viikon ja suuntautua uuteen arkiviikkoon.