Sukulointia ja sukkulointia

Lapsuudessani Itä-Suomessa sukulointi oli keskeisessä roolissa. Harva se viikonloppu vierailtiin jossain sukulaistalossa kahvikylässä. Kesäisin kierrettiin sukulaisten mökkisaunoja ja uimarantoja testaamassa. Serkut olivat tuttuja ja heidän kanssaan touhuiltiin yhtä ja toista, vaikka ensimmäisten serkkujen sarja molemmissa suvuissa hiukan minua nuorempi onkin. Puoliskon suuressa suvussa meno on ollut aivan samanlaista ja vielä tiiviimpääkin, koska serkut saattoivat viettää puoliskon kotisaaressa pidempiäkin aikoja kuin vain kahvikyläilyn tai saunareissun verran.

Vielä meidän häissä olivat lähes kaikki serkut paikalla. Sitten astuivat kuvaan elämän ruuhkavuodet; työelämä, lapsiarki ja muutto Etelä-Suomeen. Serkkujen elämässä kävi varmasti aivan samoin. Perhearki ja työkuviot veivät kaiken ajan. Yhteydenpito laantui. Meidän nopeat viikonloppupiipahduksemme entisillä kotikulmilla olivat aina niin nopeita käväisyjä, ettei siinä juuri muualla visiteerattu kuin kummankin kotona.

Sitten tuli facebook. Aina silloin tällöin hoksaamme itse etsiä jotakuta vanhaa tuttua taikka sukulaista facebookin kautta. Toisinaan toisinkin päin – joku sukulainen pyytää meitä naamakirjakaveriksi. Kynnys siellä on jotenkin matalampi, kuin että tarttuisi puhelimeen, kysyisi numerotiedustelusta numeron ja soittaisi. Olisi jotenkin tosi noloa soittaa ja pyydellä anteeksi huonoa yhteydenpitoa ja sukulaisvisiittien puutetta. Facebookissa yhteydenpidon voi aloittaa kovin pienellä vaivalla ja käydä tykkäilemään toinen toisensa kissakuvista.

Sukulaisvisiitit ovat silti aivan muuta kuin facebook-tykkäily. Harvinaisiksi käyneet sukulaisvisiitit jättävät  aina hyvän mielen ja paljon muisteltavaa ja makusteltavaa vielä jälkeenpäin. Aivan sama, onpa kyseessä häät taikka hautajaiset. Kohtaamisia ja keskustelun pätkiä tulee kelailtua moneen kertaan perästäpäinkin.

Olemme tehneet pyhän päätöksen tapojen korjaamisesta ja sukuloinnin lisäämisestä, kun pienelle aikaa teimme puoliskon suvun kanssa viiden päivän mittaisen reissun sukulaishäihin Romanian Transsylvaniaan ja pian sen jälkeen sukkuloimme Itä-Suomessa kummankin sukulaisissa. Kaksissa juhlissa saman viikonlopun aikana. Molemmista reissuista jäi päällimmäiseksi hyvä mieli ja tärkeä tunne siitä, että kuulumme yhteisöihin – kahteen sukuun.