Ilmastonmuutosta mietiskellen

Palelemme heinäkuussa vähän reilun kymmenen asteen lämpötiloissa, kun pitäisi olla vuoden lämpimin kuukausi. Silti jotkut rohkenevat vielä epäillä, mahtaako ilmastonmuutos edes olla totta! Väittävät sitä valeuutiseksi ja suurvaltojen propagandaksi. Mutta muutos on käynnissä ja vauhdilla. Napajäätiköt sulavat ja Alaskassa ja Siperiassa koetaan ennennäkemättömän helteisiä kesäkelejä. Epäilijät epäilevät ehkä siksi, että voivat siten oikeuttaa oman toimimattomuutensa ja ilmastotalkoisiin osallistumattomuutensa. Epäilijäthän viestivät vahvasti, ettei yhden ihmisen teoilla muka ole merkitystä, kun suuret väkirikkaat valtiot saastuttavat samaan aikaan aivan sumeilematta. Minusta pienilläkin teoilla on merkitystä, ainakin omantunnon rauhoittamiseksi – eikä se ole vähän sekään.

Liikenteen ja ilmaston yhteys on minusta aivan selvä ja omia liikennöintitapoja mietiskellen voi jokainen tehdä ilmastotekoja. Lentelen tosi vähän. Tänä vuonna en ole tehnyt vielä yhtään lentomatkaa ja tuskinpa teenkään. Voin siis taputtaa itseäni olalle tästä. Autoilen paljon, mutta ajelen kovin pienipäästöisellä pikkudieselillä. Sekin on ilmastoteko. Sähköautoon en ole voinut vielä siirtyä auton kalliin hankintahinnan vuoksi ja siksi, ettei niiden toimintasäde vielä kata meidän mökkimatkaamme. Jossain kyllä aprikoitiin dieselillä ajamisen hiilijalanjäljen olevan jopa pienempi kuin sähköauton, mutta mene ja tiedä oliko se vain propagandaa dieselin puolesta. Tarjoan mielelläni kimppakyydin kaverille vaikkapa työmatkalla, vähentäähän sekin päästöjä, eli on ilmastolle hyväksi.

Lihansyönnin yhteys ilmaston hyvinvointiin onkin jo pikkuisen pidempi ketju ja sen hahmottaminen on hiukkasen hankalampaa kuin liikennevaikutusten. Johtuneeko jälleen maalaistalotaustastani, mutta olen edelleen sekasyöjä. Syön toki kasviksia, mutta syön lihaa ja kalaakin. Vieläpä ihan hyvällä omallatunnolla. Katson kyllä tarkasti, että syömäni liha on kotimaista, Suomessa turvallisesti tuotettua ja avainlipulla merkittyä. Silloin olen mielestäni jälleen osallistunut ilmastotalkoisiin, koska syömääni lihaa ei ole rahdattu maapallon toiselta puolen lentokoneella eikä laivarahtina. Kotimaiset tuottajat pitävät tärkeänä puhtaiden ja laadukkaiden tuotteiden tuottamista ja varovat esimerkiksi tuotantoeläinten lääkitsemistä antibiooteilla. Samaan aikaan tiedetään, että ulkomailla antibiootteja lisätään jo varmuuden vuoksi eläinten rehuun. Tämä ihan vain tuotantolukujen maksimoimiseksi. Samaa maksimointia tavoitellessaan sallii Yhdysvallat jopa kasvuhormonien käytön lihantuotannossa. Sellaiset vippaskonstit ovat onneksi Suomessa ja koko Eu:ssa kiellettyjä.

Kun vielä lajittelen roskani melko moneen jakeeseen, koen tehneeni edes jotain ilmaston hyväksi. Kaikki lähtee kuitenkin kovin pienistä valinnoista ja teoista.